Sanomattakin lienee selvä, että mainitsemani yksityinen vähittäiskauppa on Järvenpään Kauppa Oy edeltäjineen. Kun sen perustamisvaiheet lienevät kuitenkin sangen tyypillisiä maamme yksityisille vähittäiskaupoille, suotaneen minulle anteeksi, jos käyn käsiksi tähän minulle niin läheiseen aiheeseen.

V. 1898 perustettiin Järvenpään Kauppa Oy:n ensimmäinen edeltäjä Pielaveden pitäjän Lampaanjärven kylään. Isäni, Heikki Kokkonen, oli toiminut eri aloilla: maataloustöissä, kirvesmiehenä, puuseppänä ym., olipa yritellyt tilapäisluontoista viljakauppaakin, mutta vuonna 1898 hän vuokrasi kotikylässään eräästä talosta tupahuoneen, mikä väliseinällä jaettiin kahtia, toinen puoli myymäläksi, toinen asunnoksi. Ensimmäiset tavarat noudettiin sen ajan kulkuneuvoilla, hevosilla, yli 100 km päästä Kuopiosta tammikuun markkinoilta. Sattui niin ikävästi, että Kuopiossa ei ollut saatavana vaakaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut liikkeen avaamista. Ensimmäiset kaupat tehtiin naapurista lainatulla puntarilla, minkä nokkaan oli tehty paperista pieni vakka. Vakan paino, 50 gr, vähennettiin rehellisesti tavaran painosta, joten liikkeemme pyrkimys rehellisiin toimintaperiaatteisiin juontaa juurensa jo lähes kuudenkymmenen vuoden (nyt siis jo sadan vuoden toim.huom.) takaa. Kauppaliikkeen perustaminen Lampaanjärven kylään osoittautui isäni kohdalta oikeaan osuneeksi, sillä hän saavutti pian kotikyläläistensä suosion ja hänen ainoa kilpailijansa tarjosi isälleni ostettavaksi liiketalon ja pian muuttikin isäni liikkeensä omaan kiinteimistöön. Yhteen aikaan oli kauppaliikkeen yhteydessä myöskin meijeri, johon seudun maaviljelijät toivat kermansa. Voi lähetettiin ulkomaille, sillä paikkakunnan väestö eli luonnollisesti omavaraistaloutta.

Voin lähetyksestä hangon kautta Englantiin isäni kertoi, että hänelle tuli kerran ilmoitus, missä sanottiin voin olleen laadultaan kyllä hyvää, mutta väriä ei oltu käytetty tarpeeksi. Väriä ei tosiasiassa olut käytetty lainkaan, sillä isäni ei tiennyt tällaista olevan olemassakaan. Asia parani pian, sillä isäni osti väriä niin, että sitä taitaisi vieläkin jostakin löytyä, kun poika osaisi vain isänsä konstit.

Lampaanjärven kylä osoittautui kuitenkin pian pieneksi isäni suunnitelmille. Myöskin perhe alkoi kasvaa ja koulutusasiat tulivat perheenisän mieleen. Niinpä kauppaliike muutettiin vuonna 1908 Iisalmeen, missä seuraavana vuonna ostettiin oma kiinteimistö. Kiinteimistö sijaitsi lähellä satamaan, eli laivarantaa, kuten sitä Iisalmessa nimitettiin ja vilkkaan laivaliikenteen aikana, jolloin samasta laiturista voi lähteä päivittäin kahdeksankin matkustajalaivaa, menestyi liike tyydyttävästi. Iisalmi-Ylivieskan radan valmistuminen ja vähitellen myöskin linja-autoliikennekin alkoi heikentää laivaliikennettä. Kun lisäksi meistä pojista kaksi vanhinta oli jo ylioppilasta ja toiset olimme pian seuraava perässä. Koulunkäynnin jatkaminen oli myös tärkeä seikka uuden liikepaikan hankkimiseksi.

Täällä Järvenpäässä oli näihin aikoihin sukulaisemme Taneli Kokkonen Seutulan kartanon isäntänä. Hän kehotti isääni kovasti siirtymään tänne Järvenpäähän ja niinpä sitten vuonna 1926 perheemme muutti tänne. Liike sai nyt nimen Järvenpään Kauppa Oy. Osakkaisiin kuului aluksi myöskin eräitä paikkakuntalaisia: Taneli Kokkosen lisäksi mm. maanviljelijä Pekka Roiha, maanviljelysneuvos A.W. Westermarck, kansak.op. Fr.A. Notkola (Seutulan toinen omistaja), konstaapeli J.P. Karppinen, vanha J.B. Helin ym. Liike oli siis ajateltu verraten laajalle pohjalle, pian osoittautui kuitenkin, että isäni ei voinut tällä pohjalla liikettä hoitaa. Erikoisesti ei toisilla osakkailla ollut halua sijoittaa tarvittavaa pääomaa liikkeen asianmukaiselle jatkamiselle. Niinpä isäni osti kaikki osakkeet omaan ja perheensä nimiin. Tämän jälkeen on Järvenpään Kauppa Oy ollut täydellinen perheyhtiö. V. 1941 kuoli isäni 76 vuotiaana ja hänen jälkeensä toimi äitini yhtiön toimitusjohtajana. Kun oli päätettyä ryhtyä liikettä laajentamaan, tuli tämän esittäjä toimitusjohtajan apulaiseksi 1.10.45 ja yhtiön toimitusjohtajaksi 1.6.49. Nykyisen Kauppayhtiön tuntenevat kaikki, joten nykyisestä ei kannattane puhua sen enempää.

Mainitsen vain lopuksi, että myöskin Järvenpään Kauppa Oy tulee vastaisuudessa kulkemaan entistä suurempaa erikoistumista kohden.

Kerron vielä vähän vähittäiskauppiaitten yhteistoimintapyrkimyksistä ja yhteistyöstä. Suurin piirtein samoihin aikoihin kuin isäni aloitteli kauppiaan ohdakkeisella tiellä Pielaveden pitäjän Lampaanjärven kylässä, suunnittelivat maan vähittäiskauppiaat yhteistoimintaa. V. 1900 kokoontui Jyväskylään joukko valveutuneita maakauppiaita kautta Suomen keskustelemaan oman pankkilaitoksen perustamisesta sekä muistakin ammatillisista ja taloudellisista kysymyksistä. Monet silloisista suunnitelmista ovat toteutuneet, mutta tuo oman pankin perustaminen on vieläkin toteutumatta. Ehkäpä sillä ei olekaan toteutumismahdollisuuksia, kun ei ole tietoa, mistä pankkiin saataisiin rahat, sillä kauppiaat olisivat todennäköisesti jokseenkin kaikki vain ottamassa, vaikka todistavathan osuuskauppojen säästökassat puolestaan pankkiajatuksen puolesta. Tässä yhteydessä on kuitenkin ehkä syytä mainita Vähittäiskaupan Takaus Oy:stä, joka viime vuonna aloitti toimintansa. Se on perustettu pankkien lakimiesten antamien ohjeitten mukaan. Takaus Oy:öön kuuluu nyt pitkälti toista tuhatta osakasta. Jokainen osakas merkitsee paitsi osakkeita myöskin takausosuuksia. Takausosuudet ovat 50.000:- kerrannaisia ja jokainen takaaja on takausta halutessaan oikeutettu saamaan 10 kertaisen takauksen omaan takaukseensa nähden.

Siten kauppias, joka on taannut esim. 150.000:-, on oikeutettu odottamaan Takaus Oy:ltä 1.500.000:- takaukset. Takaukset on ajateltu lähinnä sellaisia kauppiaita varten, joilla ei ole omia kiinteimistöjä, ja jotka eivät halua kiusata ystäviään takauksiin. Takauksia myönnetään suurin piirtein samoja suuntaviivoja noudattaen kuin lainanantajat lainoja myöntäessään. Takaus Oy perii pienen provision, joten tavallinen kiinnityslaina tulee kyllä edullisemmaksi. Joka tapauksessa Vähittäiskaupan Takaus Oy:n perustaminen on lyhyenä toimiaikanaan osoittautunut oikeaan osuneeksi aloitteeksi.

V. 1912 perustettiin Tampereella maakauppiaitten yhdyssiteeksi Suomen Maakauppiasliitto ja kun sitten v. 1918 perustettu Suomen kaupunkien Vähittäiskauppiasliitto ja Maakauppiasliitto yhtyivät v. 1921 oli nykyään maamme suurin vähittäiskauppiaitten järjestö Suomen Vähittäiskauppiasliitto syntynyt. Edeltäjänsä Maakauppiasliiton perustamisvuosi 1912 katsotaan Vähittäiskauppiasliiton syntyvuodeksi.

Liiton toiminta kohdistuu pääasiassa taisteluun vähittäiskauppiaitten leivästä. Varsinkin viime vuosien säännöstelytalous on asettanut vähittäiskaupan lujille ja liitto on saanut puolustaa lujasta jäsentensä oikeuksia. Erikoisesti ovat myyntipalkkiot olleet jatkuvasti tapetilla. Kun hintoja on alennettu on hyvin usein alentaminen tapahtunut juuri vähittäiskaupan jakelupalkkioiden kustannuksella.

Mutta ei ainoastaan suorastaan leivän puolesta, vaan muutenkin on Vähittäiskauppiasliitto tehnyt työtä jäsentensä hyväksi. Ei ole lainkaan pieni arvoista se työ, mitä liitto on tehnyt m.m. antamalla ohjeita vaikeissa liikevaihtoveroasioissa ja ennen kaikkia myös muissa liikkeitten hoitoa koskevissa asioissa sekä järjestämällä erilaisia virkistystilaisuuksia jäsenilleen.

Ammattikasvatusta ajatellen on Suomen Vähittäiskauppiasliiton toimesta perustettu Suomen Vähittäiskauppiasopisto, missä 8 kk:n kursseilla on tilaisuus suorittaa vähittäiskaupan diplomitutkinto. Eräin edellytyksin myönnetään mainitun tutkinnon suorittaneille dipl.kauppiaan arvonimi. Tutkinnon voivat toiminnassa olevat kauppiaat suorittaa myös tenttimällä ja saada myöskin dipl.kauppiaan arvonimen.

Suomen Vähittäiskauppiasliitto kuuluu suurimpana järjestäjänä 13 vähittäiskauppiasjärjestöä käsittävään Vähittäiskauppiaitten Keskusliittoon. Tämän liiton perustaminen viisi vuotta sitten oli vähittäiskauppiaitten ehkä suurin saavutus viime vuosina. Se on näytellyt huomattavaa osaa etenkin neuvotteluissa valtiovallan ja yksityisen vähittäiskaupan välillä.