Julkaisut

PRESIDENTTIKAUSI 1959-60 JÄRVENPÄÄN ROTARYKLUBISSA


Koonnut Veijo Kokkonen

Pyynnöstä muistelin omaa presidenttikauttani seuraavasti:

Minun kauttani olisi ehkä muisteltava erikoisesti sananlaskujen ja juhlien kautena. Ensimmäisessä presidentin puheessani viittasin isoisääni, jonka kertomia sananlaskuja, sananparsia ja arvoituksia on peräti palkittu määrä talletettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Tältä pohjalta ilmoitin pyrkiväni alittamaan kaikki johtamani kokoukset jollakin sananlaskulla tai sananparrella.
Ensimmäinen sananlaskuni oli isäni meille viidelle pojalleen usein käyttämä kasvatusohje: Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmaksi. Sananlaskuja riitti koko vuodeksi ja niitten valitseminen oli minulle ajattelemisen aihetta antavaa. Ne vastasivat usein lyhyemmässä muodossa 3. min. rotaryä. Viimeisen johtamani kokouksen sananlasku kuului: Kipinästä tuli syttyy. En muista, millä sanoilla selvittelin tätä sananlaskua, mutta ehkäpä niin, että toivon jonkin rotarykipinän syttyneen minunkin presidenttikautenani ja että nuo kipinät syttyisivät tuleen seuraajieni aikana.

Mutta siirrytäänpä sitten presidenttikauteni juhliin. Niitä sattui tvksi kaudeksi tavallista enemmän ja ne kruunasi Kalastajatorpalla vietetty 5-vuotisjuhla.
Elokuun 26.päivän olimme puolisoinemme Keravan Rotaryklubin vieraina Kunnallisopistossa Kyöstinrannassa. Kaikki mukana olleet muistanevat tuon iki-ihanan illan. Kävimme saunassa, rohkeimmat uivatkin ja yhdessä nautittiin rotaryillallinen ihaillen Tuusulanjärven elokuista iltaa. Tilaisuudesta piti tulla traditio, mutta valitettavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen tätä laatua.
Syyskuun 26. Päivänä oli Lappeenrannassa Rotarypiirin piirikokous. Siellä meitä oli mukana peräti 8 henkilöä, nim. veljet Paavali, Ilkka ja allekirjoittanut puolisoineen ja lisäksi veljet Mauno ja Aarne ilman. Kokouksen osanottajien tyytyväisyyttä kuvaa ehkä parhaiten kohta Ilkka Jortikan laatimasta vuosikertomuksesta:
Palasimme takaisin suurta tyydytystä ja rotaryintoa täynnä, sillä niin täysipainoisia tilaisuuksia voi löytyä vain harvoja. Paitsi suurella osanottomäärällämme saimme kuuluisuutta uskollisella osanotollamme Governors Balliin. Veli Manu lausui siellä paikan päällä:
Minuuttiakaan aikaisemmin ei lähdetä pois, mutta ylitöihinkään ei jäädä.
Tämä ajatelma pääsi seuraavana aamuna julkisuuteen peräti Governorin puheessa ja siitä tuli lentävä sananparsi Lappeenrannan kokouksen loppuajaksi.
Lokakuun 14. päivänä vieraili RI:n presidentti Harold T. Thomas Helsingissä Kalastajatorpalla. Siellä roteerasi klubistamme peräti 22 veljeä ja rouvaa keskenään. Järjestäjät olivat kai arvelleet, että roteeraminen kävisi maalaisserkuilta parhaiten keskenään. Ja kävihän se.
Lokakuussa vierailimme myöskin joukolla kummiklubimme Hyvinkään 10-vuotisjuhlassa. Se on jäänyt mieleeni esimerkillisen hyvästä juhlasta. Juhla oli samalla arvokas ja hauska ja juhlan järjestäjät, niin rotaryveljet kuin rouvatkin olivat todella nähneet suurta vaivaa juhlan täydelliseksi onnistumiseksi. Erikoisuutena on jäänyt mieleeni onnistuneesti johdettu 10-vuotisjuhlapoloneesi.
Joulukuun 8:na, Sibeliuksen syntymäpäivänä, oli sitten klubimme oma vuoro pitää juhlaa. Yhdistimme vuosittaiseen Sibelius-juhlaamme intercity-kokouksen ja meillä oli vieraina rotaryveljiä rouvineen Hyvinkäältä, Karkkilasta, Keravalta, Porvoosta ja Vihdistä.
Lainaan tähän taas vähän Ilkka Jortikan vuosikertomuksesta:
Tilaisuus alkoi arvokkain menoin tervehdyskäynnillä mestarin haudalla. Varsinainen kokous muodostui naapureiden osanotosta johtuen värikkääksi monien uusien virikkeiden ja rotaryasioiden punninnassa. Varsinaisesta Sibelius-juhlan ohjelmasta mainittakoon Louhelan jouhiorkesterin kapellimestari Mauri Hongiston johdolla esittämät Jean Sibeliuksen teokset.
Joulukuussa vierailimme myöskin Maatalousnormaalikoululla. Olimme veli Uuno Peusan vieraina ja saimme nähdä mainitun koulun oppilaiden esittämänv katkelman Seitsemästä Veljeksestä. Niin ja sitten se juhla, mistä lupasin Jussin pyynnöstä kertoa. Tarkoitan klubimme 5-vuotisjuhlaa Kalastajatorpalla.
Alkulause on muodostunut näin pitkäksi, kun asiaa tarkemmin ajateltuani huomasin, että en juhlasta muistanut paljon muuta kuin, että hauskaa oli.
Jos jonkin ajatukset muistamattomuudestani suuntautuvat usein hauskojen iltojen jälkeen suuntautuvalle määrätylle taholle, voinen läsnäolleiden myötävaikutuksella todistaa, että minun muistamattomuuteni ei johdu juoksevista aineista, vaan olettaisin sen johtuvan pitkälle kehittyneestä kalkkeutumisesta.
No niin hauskaa siis oli. Linja-autolla mentiin ja palattiin. Kaikki mukana olleet muistanevat veli Jussin ansiokkaan laulun johdon matkan aikana. Illallinen nautittiin Siirtomaasalissa ja kahvi viereisessä salissa meren puolella. Puitteet olivat siis parhaat mahdolliset. Puheitakin pidettiin.
Minulla presidentillä oli kiitollinen aihe viitata samana päivänä vietettävään rotaryliikkeen 55-vuotisjuhlaan. Naisillekin puhuttiin. Puhe oli vitsikäs ja sille naurettiin. Naurattajana oli Erkki Horttanainen.
Ilahduttavin henkilökohtainen muisto minulla on Inner Wheel-ruusun saanti. Naisemme aloittivat silloin nyt jo traditioksi muodostuneen ruusun ojentamisen. Ruusun saanti oli todella yllätys, vaikka minulla olikin tällaisen tapauksen varalle neula frakin rintamuksessa, kun sisar Eva ihmetteli, millä ruusu kiinnitettäisiin. Poutiaisen valokuvaaja oli paikalla ja otimme toinen toisistaan komeampia valokuvia. Ison salin puolella katseltiin ohjelmaa ja tanssittiinkin ahkerasti. Toiset ahkerasti ja toiset vielä ahkerammin.
Sitä samaa toivoo 10-vuotisjuhlassakin veli Veijo.