JÄRVENPÄÄN ROTARYKLUBI                              NETTIPÄIVÄKIRJA      

HAUTAUSMAAKIERROS 17.8.2005 Järvenpään seurakunnan hautausmaalla , Kaukotie 48

 Kauniina keskiviikkoiltana 21 osanottajaa kokoontui Järvenpään hautausmaan portille Kaukotien päässä. Kaunis elokuinen ilta-aurinko suosi kierrostamme. Oppaina olivat oppaina Jaakko Harjuvaara ja haudankaivaja Paavo Nurminen.

 Hautausmaan historiaa

Syntyvaiheet

Aluksi kuultiin lyhyt selvitys hautausmaan syntyvaiheista:

Järvenpään seurakunta itsenäistyi Tuusulan seurakunnasta 1952. Jakosopimuksen mukaan järvenpääläisillä oli oikeus käyttää 5 vuoden ajan emäseurakunnan Tuusulan hautausmaata. Sen vuoksi hautausmaa-asia katsottiin Järvenpään uuden seurakunnan hallintoelimissä ensi tilassa ratkaistaviin kysymyksiin. Kirkkohallintokunta antoi puheenjohtajalleen Veijo Kokkoselle ja jäsenelleen, isännöitsijä Kaarlo Ahokalliolle (molemmat klubin perustajajäseniä) tehtäväksi ryhtyä tiedustelemaan sopivaa aluetta. Isonkydön ja Ånäsin tiloista oli satu tietää neliöhinnat, mutta ne katsottiin hankalien tieolosuhteiden ja myös liian karkeajakoisen maalaadun vuoksi sopimattomiksi. (Ånäsin tila sijaitsee Sipoon tien varrella Lahden teiden risteyksen kohdalla.)

Vastakkain jäi kaksi ehdotusta: puutarhuri Michelsonin tila (nykyinen Anttilan alue) n. 11,5 ha ja 6 milj. markkaa ja Rajala-niminen tila n. 17 ha ja 17 milj. markkaa. Myöskin oli esillä Laurilan tilan tarjous, josta tarjooja myöhemmin luopui. Hallintokunta päätyi maanviljelysneuvos Auerin tarjoaman Rajala-tilan kannalle lähinnä paremman maanlaadun takia. Kirkkohallintokunta tarjosi Rajalan tilasta 11,5 milj. markkaa. Ensin oli myyjän pyyntö 17 milj. markkaa ja puut pois hinnasta. Heti ensimmäisessä neuvottelussa suostui maanviljelysneuvos Auer, kun seurakunnasta oli kysymys, antamaan puut samaan hintaan. Myöhemmin rouva Rauha Auer ilmoitti tulevansa ostajien puolelle, josta seurauksena maanviljelysneuvos Auer soitti myöhemmin Veijo Kokkoselle, että hän on vaimonsa kanssa päättänyt myydä hautausmaa-alueen seurakunnalle 13 milj. markalla. Kirkkohallintokunta teki ostopäätöksen 6.11.1952. Kauppakirja allekirjoitettiin Seutulan kartanossa ja kaupanvahvistajana oli monien tuntema valtiotiet.maisteri Oiva Uusikivi.

 Suunnittelukilpailu

Hautausmaa-alueen suunnittelusta juslitettiin arkkitehtikilpailu. Palkintolautakuntaan kuuluivat Arkkitehtiliiton edustajana Osmo Sipari, seurakunnan uusi kirkkoherra, Veijo Kokkonen, Tuusulan hautausmaanhoitaja Yrjö Laine ja rakennusmestari J.H. Paanula. Kilpailuun saapui 16 ehdotusta, joista palkintolautakunta valitsi yksimielisesti ehdotuksen “viimeinen kierros”, jonka tekijöitä olivat arkkitehti Risto Sammalkorpi ja puutarhasuunnittelija Erkki Melaja.

 Siunauskappelin suunnittelu

Kirkkohallintokunta pyysi siunauskappelin luonnokset Risto Sammalkorvelta. Myöhemmin kutsuttiin vielä kaksi arkkitehtiä lisää luonnoksia laatimaan. Näistä valittiin arkkitehdit Esko ja Tarja Toiviainen. He suunnittelivat vielä myöhemmin kappelin edustalla näkyvän odotustilarakennuksen, joka liittyy kappelirakennukseen. Hautausmaalle saatiin myös omat kellot, jotka maanviljelysneuvos ja rouva Auer lahjoittivat seurakunnalle.

 Tämän jälkeen lähdettiin tutustumaan hautausmaa-alueeseen. Ensimmäiseksi pysähdyttiin pääportilta sisään käveltäessä osasto 1 ensimmäisen risteyksen kohdalla vasemmalla kulmauksessa olevan Tyyne Matikka nimisen henkilön haudalle, sillä hän oli ensimmäinen tähän hautausmaahan haudattu vainaja. Eräs toinen vainaja oli kuollut puoli vuotta ennen hautausmaan valmistumista ja hänen omasta toivomuksestaan arkku oli kääritty kattohuopaan ja anottu puoli vuotta myöhemmin lupa siirtää hänen arkkunsa Tuusulan hautausmaalta Järvenpään uuteen hautausmaahan. Näin myös oli toimittu.

 Seuraavaksi pysähdyttiin vasemmalle kääntyvän käytävän varrella klubin entisen presidentin Eemil Erkkilän ja puolisonsa Aili Erkkilän  haudalle. Eemil Erkkilä toimi Alun lähellä olevan Rautavalimon johtajana. Nykyinen presidenttimme Kurt Jansson laski klubin puolesta ruusun hänen ja edelleen myös muiden entisten presidenttien haudoille.

Hautausmaan pohjoisimmalla reuna-alueella pysähdyttiin presidentti Johannes Mannisen ja puolisonsa Ida Mannisen haudalla. Johannes Manninen tunnettiin Kenkätehdas Eskon johtajana ja hyvänä laulumiehenä.

 Seuraavaksi siirryttiin samaa pääkäytävää kohti kappelia ja osasto 5 kohdalle. Oikealla puolella pysähdyttiin presidentti Aulis Packalénin haudalla. Saman osaston veiressä lähempänä kappelia tultiin akateemikko Joonas Kokkosen haudalle. Hän oli itse valinnut tämän paikan puolisonsa Maija Kokkosen kuoleman yhteydessä. Joonas Kokkosen kuoleman jälkeen lehdet koettivat saada selville, milloin omaisten toivomuksen mukainen hiljainen hautaus tapahtui. Reportterit kävivät hautausmaallakin katsomassa, milloin hauta avataan. Tämän vuoksi hautausmaanhoitaja Pentti Nieminenoli hautausta edeltävänä iltana työpäivän päätyttyä iltahämärissä kaivanut haudan valmiiksi seuraavaa päivää varten ja omaisten toivomus vain lähimpien läsnäollessa tapahtuneesta hautauksesta toteutui.

Edelleen kappelille päin siirryttäessä oli oikealla muualle haudattujen muistokivi, jonka luokse omaiset tuovat pyhäinpäivän ja jouluaaton aikaan 2000 – 3000 muistokynttilää. Samassa osastossa on aivan käytävän vieressä Järvenpään ensimmäisen (kauppalan) kaupunginjohtaja Einar Pyykön ja rouva Heli (Helpi) Pyykön hauta. Heidän vieressään ovat Järvenpään ensimmäisen kirkkoherran, lääninrovasti Väinö Mutrun  ja rouva Aino Mutrun sekä seuraavan kirkkoherran Veikko Vallaksen ja rouva Aino Mutrun haudat.

 Kappelin edustalta siirryttiin osasto 10 alueelle, jonka reunimmaisessa rivissä on presidentti Vilho Laine-Ylijoen ja rouva Eva Laine-Ylijoen hauta. Tämä kuuluisa kunnanlääkäri ajoi polkupyörällä ympäri Järvenpäätä potilaskäynneillä jopa ilman päähinettä ja oli kuulemma todennut, että “jalat täytyy pitää lämpiminä, mutta pää voi olla paljaana”. Hän toimi myös Sibeliuksen henkilääkärinä ja kerrotaan, että kun uuden kauppalan lyyravaakunan pohjaväristä oltiin kahta mieltä punaisen ja sinisen välillä, niin Laine-Ylijoki oli Veijo Kokkosen kertoman mukaan sanonut, että “kyllä Sibelius oli sinisen kannalla...” ja niin sininen väri tuli vaakunan pohjaväriksi. Seuraavassa rivissä oli myös presidentti Jorma Jääskeläisen hauta. Rotarit muistelivat lämmöllä tämän toisen kunnanlääkärin kantaneen syvää huolta rotarien tupakoinnin vaarallisuudesta terveydelle. Välittömässä läheisyydessä oli myös rotaryveli rovasti Veikko Kumpulaisen hauta.

Sitten pysähdyttiin järvenpääläisen teologian tohtori Seppo Alajan haudalla. Hän oli Seurakuntaopistolla Pyhäkouluopiston rehtorina ja vastasi yhdessä pastori Orvokki Harjuvaaran kanssa 1990-1991 Viron kirkon ensimmäisen lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden vuoden mittaisesta koulutuksesta. Tämän myötä hän opiskeli Viron kielen ja toimi runsaan vuoden Virossa yliopistossa pappien ja seurakuntatyöntekijöiden kouluttajana. Hän kuoli yllättäen jo 1992 syksyllä  liikenneonnettomuudessa palatessaan Tallinnasta Pärnuun sateisena marraskuun yönä. Koko Viron kirkon papisto hyvästeli hänet Tallinnan tuomiokirkossa muistotilaisuudessa, mutta hänet siunattiin Järvenpään kirkossa ja haudattiin tänne kotiseurakunnan hautausmaahan.  

  Osasto 7 alueella pysähdyttiin Sähkölaitoksen johtajan, presidentti Aarne Paasikallion ja kansakoulunopettaja Aino Paasikallion  haudalla. Edelleen käveltiin osasto 12 alueelle, jossa löytyi  maanmittausinsinööri, presidentti Väinö Härmeen ja kansakoulunopettaja Tyyni Härmeen hauta. Samalla tutustuttiin uurna-alueeseen. Siinä voi lunastaa erillisen 1 m x 1 m hautapaikan, johon voidaan haudata 9 uurnaa ja hautapaikalle voi pystyttää oman hautakiven.

 Kulkua jatkettiin muistolehdolle. Sinne voidaan ilman erillistä hautapaikkaa haudata tai sirotella vainajan tuhka. Muistolehdon edessä oleviin kiviin saa sitten halutessaan messinkilaatan, jossa on vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika. Aivan muistolehtoa vastapäätä oli osasto 16 alueella presidenttien Antti Pohjolan ja rouva Irma Pohjolan , Eino Nikkilän ja rouva Kaarina Nikkilän ja viereisellä osasto 18 alueella presidentti Unto Lindenin ja rouva Irma Lindenin haudat. Saman osaston alueella oli myös Osuuspankin johtaja, presidentti Erkki Horttanaisen hauta, jonka suuri pyöreämuotoinen hautakivi on tuotu hänen kesämökkinsä pihamaalta.

Lopuksi pysähdyttiin vielä Janssonien tyttären Mia Janssonin ja hänen pienen Aku-poikansa haudan äärellä.