Järvenpään rotaryklubin 50v historiikki

JÄRVENPÄÄN
ROTARYKLUBI
1955 - 2005

KLUBIN PERUSTAMINEN
Edesmennyt kunniajäsenemme Johannes Manninen kertoo Järvenpään Rotaryklubin 10-vuotistaipaleen johdosta kirjoittamassaan ”Muistelmia rotaryklubimme alkuajoilta ja vuosien varrelta" mm. seuraavaa:

Teollisuusmessujen vaikutus
”Kaikella järjestötoiminnalla on alkusyynsä. Marraskuussa 1954 järjesti Setlementti Louhela kauppalamme varsinaiset teollisuusmessut. Paikalliset teollisuus- ja liikelaitokset ottivat niihin osaa melkeinpä sataprosenttisesti. Messut onnistuivat. Messujen yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, miten heikosti näytteillepanijat tunsivat toisiaan. Tästä johtui toiminnanjohtaja Leo Kaskikarille mieleen, että rotaryliike olisi kenties omiaan poistamaan tällaista tuntemattomuutta. Veli Kaskikari jutteli näistä rotaryhaaveistaan toisellekin sen aikuisille Setlementti Louhelan johtomiehille. En tarkalleen muista, kuinka suuri innostus rotaryasiaa kohtaan oli, mutta kukaan ei kuitenkaan pannut vastaan, vaikka rotaryliikkeestä tiedettiin kovin vähän, tuskinpa ollenkaan. Joka tapauksessa Kaskikari lupasi panna asiassa tuulemaan. Hän matkusti Helsinkiin tapamaan rotaryliikkeen napamiehiä. Käytyään siellä hän sanoi tavanneensa mm. pankinjohtaja past-governor Paavo Variksen. Hän innostui ja innostutti Kaskikarin asiaan. Hän otti yhteyden silloiseen 77. piirin governor Jouko Huttuseen Hyvinkäälle. Siellä luvattiin kummiutta, jos tarvitaan ja jos järvenpääläiset tosissaan perustavat rotaryklubin.” Näin muistelee kunniajäsenemme Jussi Manninen kymmenen vuotta sitten. Siihen ei ole paljon lisättävää., Ehkä on vielä mainittava veli Eino Nikkilän nimi perustamisen taustaa kirjoitettaessa. Veli Eino oli useaan kertaan keskusteluissa tuonut esille rotaryklubin perustamiskysymyksen. Kaiken edellä kerrotun rohkaisemana kutsui veli Leka helmikuun 16.päivänä 1955 eri toimialojen edustajia Setlementti Louhelaan neuvottelemaan rotaryklubin perustamisesta. Tämän neuvonpidon tuloksena päätettiin kutsua kaikkiaan 27 liike- ja virkamiestä kokoukseen, joka pidettäisiin helmikuun 23.päivänä 1955 klo 19.00 Järvenpään Kauppaseuran huoneistossa Järvenpään Osuuskassan pohjakerroksessa.

OSA 1 PÄÄTTYY

Perustava kokous
Kaksi viikkoa myöhemmin saapuivat kaikki kutsut kaksikymmentäseitsemän järvenpääläistä kokoukseensa Järvenpään Kauppaseuran huoneistoon. Paikalla oli myös 77.piirin governor Jouko Huttunen, past.governor Paavo Varis ja rotari Uki Raivio, kaksi viimeksi mainittua Helsingin ja Hyvinkään Rotaryklubien valitsemia kummeja. Järvenpään Rotaryklubin toimintakertomuksen mukaan: ”Tässä tilaisuudessa Paavo Varis selosti rotaryliikkeen laajakantoisia pyrkimyksiä, joiden tarkoituksen on kehittää henkilökohtaista kosketusta erilaisten toimintojen edustajien kesken puuttumatta kuitenkaan poliittisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin, työskentelemällä kaiken hyödyllisen työn arvossa pitämisen ja tukemisen hyväksi, pyrkimällä jäsenten omakohtaisella yritteliäisyydellä hyödyntämään yhteistä hyvää sekä edistämään kansojen välistä yhteisymmärrystä.” Tämän jälkeen keskusteltiin klubin perustamisesta. Governor ja kummit selostivat lisää rotarya ja vastailivat myös tehtyihin kysymyksiin. Yksimielisesti päätettiin perustaa Järvenpään Rotaryklubi, ja kaikki paikalla olleet 27 kokouksen järvenpääläistä osanottajaa päättivät liittyä klubin jäseniksi. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin eläinlääkäri Aatto Varpio, joka jo aikaisemmin oli kuulunut Toijalan Rotaryklubiin, varapresidentiksi kauppalanlääkäri Vilho Laine-Ylijoki, ensimmäiseksi sihteeriksi toiminnanjohtaja Leo Kaskikari, toiseksi sihteeriksi johtaja Bruno Baarman, taloudenhoitajaksi pankinjohtaja Lauri Kangas, klubimestariksi isännöitsijä Nils Pehrsson ja hallituksen jäseneksi insinööri Emil Erkkilä.

Kokouspaikaksi valittiin Järvenpään Kauppaseuran huoneisto. Kokoukset päätettiin pitää tiistaisin klo 12.15, paitsi kuukauden viimeisenä tiistaina klo 19.30. Tilaisuudesta lähetettiin onnittelut 50 vuotta täyttävälle Rotary Internationalille. Järvenpään Rotaryklubi hyväksyttiin Rotary Internationalin jäseneksi maaliskuun 10. päivänä 1955.

Charter-juhla Helsingin Seurahuoneella 19.5.1955
Mainittuna päivän nousivat frakkeihin sonnustautuneet rotariveljet pitkiin juhlapukuihin pukeutuneitten rouviensa kanssa linja-autoihin, jotka suuntasivat kulkunsa kohti Helsinkiä ja sen tunnettua Seurahuonetta. Monelle tämä oli ensimmäinen tutustuminen tuohon kunnianarvoisaan ravintolaan. Ei ihme, että juhlamieli virittyi jo suurista ovista sisään astuttaessa. Ohjelma oli suunniteltu kaksiosaiseksi. Ensimmäinen osa oli kokouksen luonteinen. Kun governor Jouko Huttunen puolisoineen, kummisetämme Paavo Varis ja Uki Raivio, vanhojen klubien juhlaedustajat sekä presidenttimme Aatto Varpio olivat asettuneet suuren kabinetin eturivin komeisiin nojatuoleihin ja me muu juhlaväki yhtä mukavasti seuraaville riveille, toivotti veli Aatto vieraamme ja kaikki läsnä olleet tervetulleiksi. Tilaisuutta varten olivat klubin laulavat veljet Jussi Mannisen johdolla harjoitelleet Felix Krohnin säveltämän Rotarymarssin: ”Veljespiirin voitonviirin maasta maahan viemme näin…” Laulajat eivät olleet täysin tyytyväisiä esitykseen, mutta ajatus oli kuitenkin hyvä. Tätä laulua laulettiin klubissa usein sen jälkeenkin, ja se sietäisi varmaan rotarien keskuudessa yleisempää käyttöä. Laulun jälkeen 77.piirin governor Jouko Huttunen piti rotarya eri puolilta valaisevan puheen sekä luovuttu klubin presidentille Aatto Varpiolle Charter-kirjan. Tämän jälkeen esittivät onnittelunsa ja luovuttivat viirinsä Helsingin ja Hyvinkään kummiklubimme sekä Turun ja Töölön Rotaryklubit. Keravan veljesklubin onnittelut esitti sen presidentti Yrjö Soramies. Onnentoivotusten päätyttyä oli Charter-juhlan virallinen ohjelma päättynyt.
Ennen suureen juhlasaliin astumista suoritettiin pöytätoveriarvonta, ja sen jälkeen parit astelivat juhlallisessa saatossa katettujen pöytien ääreen. Pöydät oli asetettu M-kirjaimen muotoon.

Ne olivat upeasti kukkasin ja kyntteliköin koristetut. Illallinen oli myös puitteiden mukainen. Ei vain aineellisen, vaan myös henkisen ravinnon puolesta oli varauduttu. Korkean juhlasalin parvelta lauloi pariinkin otteeseen taiteilija Himmi Malmström ja taiteilija Irma Tyllinen esitti lausuntaa. Me läsnä olleet muistamme myös veli Erkki Horttanaisen oivallisen puheen naisille. Ehkäpä juuri veli Erkin onnistuneen puheenvuoron jälkeen on puhe naisille kuulunut kaikkien vuosijuhliemme ohjelmaan.

Kahvi nautittiin pikkupöydissä ja tanssin alettua ei osanottajista ollut puutetta. Ja kuten tavataan sanoa: Ilta jatkui iloisen seurustelun ja tanssin merkeissä pikkutunneille saakka.

OSA 2 PÄÄTTYY

Kummit ja perustajajäsenet
Järvenpään rotaryklubin perustajajäseniin kuuluva kunniajäsenemme Veijo Kokkonen oli ”sepustellut” klubin 15-vuotistaipaleelta kronikan. Kun se on löytynyt klubin vanhojen asiakirjojen joukosta, on se syytä julkaista klubin alkutaipaletta kuvaavana:
"Kronikka vuosilta 1955-1970"

Pitkän pöydän päässä on poikittain lyhyempi kokouksen johtajien pöytä. Sen takana istui neljä miestä. Siellä on meidän kaikkien kunnioittama veli Jouko Huttunen (1), silloinen piirimme governor. Hänen vieressään on helsinkiläinen kummisetämme veli Jouko Huttunen (2) ja seuraavana hyvinkääläinen kummisetämme Uki Raivio (3). Uki Raivio oli vielä klubimme 10-vuotisjuhlassa täällä Seurahuoneella, mutta nyt ovat molemmat kummisetämme jättäneet tämän maisen vaelluksensa. Ne veljistä, jotka heidät tunsivat, tuntevat suurta kaipausta kummisetien, ansioituneiden rotarien menetyksen johdosta. Niin ja neljäntenä miehenä pöydän takana on Einar Pyykkö (4) kauppalanjohtaja, myöhemmin kaupunginjohtaja. Pöydän päästä kuulimme kaikkien kolmen selostukset rotaryliikkeestä sekä käytännön ohjeita klubin perustamiseksi ja toiminnan alkamiseksi.
Lähtekäämme sitten tarkemmin tarkastelemaan muita pöydän ympärillä istujia. Lähinnä Jouko Huttusta istuu Eino Hynninen (5) ,KOP:n johtaja, joka siirtyi myöhemmin asumaan Helsinkiin ja erosi klubista. Hän on kuollut Helsingissä. Seuraavana on veli Uuno Peusa (6) ,joka edelleen toimii klubissamme ja tuo pätevillä puheenvuoroillansa oman värinsä klubimme kokouksiin. Veli Eino Haatainen (7) on nyt Riihimäen klubin jäsen. Hän oli klubimme perustamisvaiheessa Invalidilaitoksen johtaja. Seuraavat veljet Aarne Paasikallio (8), sähkölaitoksen johtaja ja Edvard Cooper (9) mattotehtailija, ovat jo vainajia. Eino Nikkilä (10) on klubissamme edelleen, vaikkakin on tällä kertaa lomalla klubimme aktiivisesta toiminnasta. Aatto Varpion (11) tunnemme kaikki. Hänestä tuli klubimme ensimmäinen presidentti, koska hän oli ainoa, joka oli jo aikaisemmin ollut rotari. Emme me siis olleet aivan pimeitä alkaessamme. Bruno Barman (12) oli täällä toimineessa Rilke Oy:ssä teknillisenä johtajana ja oli erittäin puuhakas jäsen klubimme alkuvaiheessa. Erityisesti on jäänyt mieleen hänen aktiivinen monistustyönsä kaikenlaisen rotarytietouden levittämiseksi jäsenistömme keskuuteen. Hän joutui eroamaan paikkakunnalta muuton vuoksi. Ilkka Jortikka (13) toimi aikansa myöskin klubin sihteerinä, mutta erosi myöhemmin klubin jäsenyydestä. Samoin teki tohtori Aarne Siirala (14), Luther- ja Seurakuntaopiston johtaja. Hän joutui opiskelujensa takia olemaan paljon matkoilla. Hän oli jo monen lapsen isä ja mielestään täysi mies, kun hän kertoi kerran Sveitsissä Geneven klubissa kysytyn häneltä, että onko Suomessa myöskin nuorisoklubeja. Eino Salmi (15) joutui eroamaan liikkeen lopettamisen vuoksi. Vilho Laine-Ylijoen (16) tunnemme jälleen kaikki. Lauri Kangas (17) oli PYP:n johtajana täällä ja joutui eroamaan muutettuaan paikkakunnalta. Erkki Horttanainen (18) on myös meille kaikille tuttu .Osmo Havukoski (19), henkikirjoittaja siirtyi Hyvinkäälle ja on nyt Hyvinkään Rotaryklubin jäsen. Lasse Poutiainen (20) on edelleen mukana. Pekka Harjuvaara (21), Järvenpään Puutavara Oy:n johtaja, erosi klubimme jäsenyydestä. Heimo Mäkinen (22) teki samoin paikkakunnalta muuton vuoksi. Nils Pehrsson (23) oli ensimmäinen sihteerimme. Kielitaitoisena hän Bruno Baarmanin kanssa hoiteli suurella innolla klubimme perustamispuuhia. Paikkakunnalta muutto oli hänen eroamisensa syy. Sven Gustaf Malmström (24) on edelleen keskuudessamme. Mutta sen sijaan Eemeli Erkkilä (25) katsoi pari vuotta sitten seuramme hänelle sopimattomaksi. Paul Kaisko (26), kumitehtaan johtaja, erosi ensin työesteiden takia ja muutti myöhemmin Helsinkiin. Einar Pyykkö (27), kaupunginjohtaja, on vieläkin klubissamme toimiva Charter-jäsenemme. Sen sijaan Mauno Laaksonen (28), Järvenpään Kone Oy:n omistaja ja johtaja, joutui eroamaan liiketoiminnan lopettamisen takia. Kronikan kirjoittaja on Veijo Kokkonen (29) ja hänen vieressään klubin perustamiseen keskeisesti vaikuttanut Leo Kaskikari (30) Setlementti Louhelan toiminnanjohtaja. Ja kukapa voisi unohtaa meidän kaikkien hyvin tunteman charter-jäsenemme Jussi Mannisen, vaikka häntä en löytänytkään perustamistilaisuudesta otetusta valokuvasta.
Klubissamme oli perustamisjäseniä, charter-jäseniä, 27. Heistä on vielä 10 jäljellä (v. 1970), nimittäin Horttanainen, Kaskikari, Kokkonen, Laine-Ylijoki, Malmström, Manninen, Nikkilä, Poutiainen, Pyykkö ja Varpio.

OSA 3 PÄÄTTYY

TOIMINTA 1955-1975

KLUBIPALVELU

Kokoontumistilat
Klubin kokouspaikkana oli vuoteen 1961 saakka Järvenpään Kauppaseuran huoneisto Järvenpään Osuuskassan pohjakerroksessa. Vuoteen 1958 kokoukset alkoivat tiistaisin klo 12.15, paitsi kuukauden viimeinen kokous klo 19.30. Kokouspäivä on koko ajan ollut tiistai, mutta alkamisaika muutettiin v. 1958 klo 16.30, paitsi kesä-, heinä- ja elokuussa klo 12.15. Kauppaseurakaudella jouduttiin lyhyt aika kokoontumaan Louhelan suojissa, kun Osuuskassassa suoritettiin lisärakennustöitä ja Kauppaseuran huoneisto muutettiin uuteen osaan. Vuosikertomuksessa mainitaan, että 18.2.1958 pidettiin jälleen kokous nyt uusitussa Kauppaseurassa. Klubin jäsenmäärän kasvaessa muutettiin kokouspaikka vuonna 1961 Ravintola Perhelään ja v. 1963 Ravintola Seurahuoneelle, aluksi suureen kabinettiin, mutta sen tultua ahtaaksi siirryttiin ison salin puolelle. Kokousaikaan nähden tehtiin rotaryvuoden 1969-1970 alussa sellainen muutos, että myös kesäaikaan kokoukset alkavat joka tiistai klo 16.30.

Vierailijat klubeissa
Klubin koko toiminnan ajan on viikkokoukset aloitettu ruokailulla, jonka jälkeen presidentti toivottaa vieraat ja omat veljet tervetulleiksi. Vierainamme on ollut keravalaisia rotaryveljiä, viime aikoina myös Tuusulan klubista. Kauempaakin on vieraita usein ollut klubissamme. Ulkomaisista on ensin mainittava kolmesta pohjoismaisesta ystävyysklubistamme vierailleet veljet, jotkut useammankin kerran, sekä muualta ulkomailta, mm. Englannista, Saksasta, USA:sta (Colorado, Westminster), Kanadasta ja Islannista. Seurakuntaopisto, Kunnallisopisto, Taistelukoulu ja Maatalousnormaalikoulu ovat puolestaan vaikuttaneet sen, että kotimaisia rotaryveljiä naapuriklubien lisäksi on ollut runsaasti koko Suomesta.

Klubikokouksen ohjelmista
Kolme minuuttia rotarya on kaikkien presidenttien aikana yritetty sisällyttää kokousohjelmaan. Se on sisältynyt presidentin tervetulotoivotuksen yhteyteen, tai on pidetty lyhyitä esitelmiä rotarysta. Säännöllisesti omana osana ei ole tuota kolme minuuttia sisältynyt ohjelmaan. Sen sijaan presidentillä on joka kokouksessa jotakin tiedotettavaa. Tiedotusten yhteydessä esitellään myös governorin kuukausikirjeet ja mielenkiintoiseksi on muodostunut läsnäoloprosenttien vertailu nimenomaan naapuriklubien kanssa. Tämän jälkeen seuraa sitten, kesäaikaa lukuunottamatta, jokaisen veljen vuorollaan pitämä esitelmä. Lähinnä ne ovat olleet kunkin omalta ammattialoilta, mutta myös vapaa-ajan harrastuksista, kotipaikkakunnan vaiheista ja tapahtumista, kotimaan historiasta ja merkkihenkilöistä sekä eri puolille maapalloamme suuntautuneista matkoista on saatu kuulla esitelmiä, usein heijastuskuvin, elokuvin, piirroksin ja muin havaintovälinein selvennettyinä. Kun ottaa huomioon klubin veljien hyvinkin erilaiset ammatit ja harrastukset, voi yhtyä esitelmien aiheista kunniajäsenemme Jussi Mannisen 10-vuotiskertomuksessa esittämään, että esitelmissä on käsitelty asioita maan matosista tähtitieteisiin ja avaruusmaailmaan. Eri veljien aloiteesta on klubissa vieraillut joka vuosi jokin tai joitakin ulkopuolisia asintantuntijoita esitelmien pitäjinä. Esitelmien jälkeen seuraa aina keskustelu esitetystä aiheesta. Joskus on sattunut niinkin, että hyvin mielenkiintoisen esitelmän jälkeen on päätetty jatkaa keskustelua seuraavassa kokouksessa.

Jäsenhankinta
Uusien jäsenten ottamisessa on pyritty noudattamaan periaatetta, jonka mukaan klubiin otetaan uusia jäseniä kerrallaan korkeintaan 10 % jäsenmäärästä. Useimmiten uusien jäsenten otto on tapahtunut vain kerran vuodessa. Paikkakunnalle muuttaneet entiset rotarit on yleensä hyväksytty klubiin heti, kun entisestä klubista on tullut ilmoitus rotaryveljen siirtymisestä Järvenpäähän. Uusien jäsenten valinta on jonkin verran muuttunut alkuvuosista. alkuaikoina suoritettiin valinta ns. pallomenetelmää noudattaen. Kun ehdotus uudeksi jäseneksi oli tehty, luokitteet katsottu ja valituaika mennyt umpeen, suoritettiin äänestys. Jokaisen vesi sai haltuunsa mustan ja valkoisen pallon ja pudotti jommankumman vaaliuurnana toimineeseen hattuun. Jos äänestyksessä annettiin yksikin musta pallo, katsottiin ehdotuksen raueenneen. Paikkakunnalta poismuutot, liikkeitten lopettamiset ja muut eroamissyyt ovat vaikuttaneet, että joinakin vuosina on ollut otettava jäseniä aikaisempia kaavailuja enemmän. Esim. tänä rotaryvuonna säännöstä on päätetty poiketa ja toteutettu myös ensi kerran. ns."viidesta kuudeksi" menetelmää.

Vuosijuhlia
Ensimmäistä vuosijuhlaa viettiin maaliskuun 16. päivänä 1957 Aulangolla. Ensimmäisen vuosijuhlan ohjelmasta on jäänyt mieleen erikoisuutena kaikista jäsenistä laadittu kronikka, jonka laatimiseen toinen toisistaan osallistuivat kaikki klubin jäsenet. Viisivuotisjuhla vietettiin Kalastajatorpalla. Päiväksi oli valittu rotaryliikkeen syntympäivä helmikuun 23.päivä. Puitteet olivat juhlavat. Juhlapukuinen osanottajajoukko sai vastaanottaa useita onnentoivotuksia. Pöytä oli katettu Siirtomaasaliin, ja ravintolan tarjoamaa ohjelmaa seurattiin suuren salin puolelta. Vielä kerran pidettiin vuosijuhla Kalastajatorpalla, mutta sitten siirryttiin kotipaikkakunnan kannalle ensin ravintola Perhelään ja sitten Seurahuoneelle. Seurahuoneella viettiin myös klubin 10-vuotisjuhla, joissa oli vieraita Keravan, Hyvinkään, Porvoon, Vantaa, Karkkilan ja Vihdin Rotaryklubeista. Lisäksi olivat juhlassa edustettuina Järvenpään Lions Klubi, Round The Table ja InnerWheel. Juhlan ohjelmassa oli 1-vuotiskertomus sekä past-presidenttien muistelmia ym. Governor Veikko Korttila esitti rotarypiirin onnittelut ja puheen naisille piti veli Paavali Alivirta. 10-vuotisjuhlan selostus päättyy: "Kahvit juotiin pienissä pöydissä, ja tanssia ja rattoisaa yhdessäoloa jatkui aina klo 2 saakka." Viimeaikaiset vuosijuhlat on vietetty Hämeenlinnassa hotelli Aulangolla. Ohjelmaan on jatkuvasti sisältynyt presidentin tervehdyspuhe ja puhe naisille. Viime vuosijuhlissa ovat käyttäneet myös puheenvuoron Inner-Wheel sisaret. Aulangon matkat ovat olleet erittäin lämminhenkisiä ja hauskoja.

OSA 4 PÄÄTTYY

AMMATTIPALVELU

Klubin jäsenten esitelmät ovat tavallisesti käsitelleet omaa ammattia. Lisäksi on vierailukäynneillä voitu tutustua oman paikkakunnan tehtaisiin ja laitoksiin. Silloin tällöin on myös pistäydytty kauempanakin. Oppikoululaisten ammatinvalinnanohjausta on harrastettu 1950- ja 1960 - luvuilla järjestämällä keväällä abiturienteille ja keskikoulua lopettaville kahvitilaisuus, jonka yhteydessä veljet ovat tehneet selkoa oman ammattialansa opinnoista ja mahdollisuuksista kosketellen myös rotaritoimintaa.

YHTEISKUNTAPALVELU

Kotimaassa ja ulkomailla
Yhteiskuntapalvelu on tapahtunut pääasiassa lahjoituksina ja avustuksina. Joulun lähestyessä on muistettu vanhuksia ja köyhiä, tavallisesti luovuttamalla rahaa InnerWheelin käyttöön, usein myös Pelastusarmeijalle. Vakinaisiin avustettaviin on kuulunut Setlementti Louhela, silloin tällöin lisäksi Sotainvalidien Veljesliitto. Useana vuonna veljet ovat autollaan kyydinneet vanhuksia kirkkoon vanhusten kirkkopäivänä. Vanhainkodin alttarille on hankittu hopeiset kynttilänjalat ja osallistuttu kirjojen keräykseen Vanhainkodin hyväksi. Järvenpään seurakunnalle on lahjoitettu 75 pikaria käsittävä ehtoollisastiasto. Palokunnan sammakkomieskoulutusta on tuettu rahallisesti. Järvenpään Orkesteriyhdistykselle on lahjoitettu kuusi viulua. Koottiinpa kerran kolehti eräälle ahdinkoon joutuneelle lehmän ostoa varten.
Klubi on ollut mukana myös ulkomaille suuntautuneissa avustuksissa: on kerätty postimerkkejä merimieskodin pystyttämiseksi Tanskaan, osallistuttu ns. traktorikeräykseen ja Biafran sekä Pakistanin auttamiseen.

Kotien ja nuorten auttamista
Vaikka rahallinen apu onkin ollut yleisintä, ei sentään työtäkään ole kaihdettu, kun on autettu vaikeuksiin joutuneita oman kodin kuntoon saamisessa. Yksi rakennus on viety vesikattoon asti, parin talon vuorausta ja maalausta on avustettu.
V. 1959 klubi ryhtyi partiolippukunta Järvenpään Vaeltajien taustayhteisöksi ja on avustanut sitä mm. mökin rakentamisessa. Koulunuorison mielenkiintoa kansainväliseen yhteistyöhön ja ihmisten keskinäisiin suhteisiin on koetettu elvyttää järjestämällä vuorotellen eri kouluissa asiaa koskevia kirjoituskilpailuja.
Aikanaan perustettiin klubiin takausrengas, joka liittyi rotarytakausjärjestelmään. Muutamat järvenpääläiset opiskelijat ovat tätä tietä saaneet lainan.

Neuvontapalvelu
"Yrittänyttä ei laiteta." Keväällä 1966 yritettiin yhteiskunnallista neuvontapalvelua. Kerran kuukaudessa muutmat veljet olivat pulaan joutuneiden tavattavissa valmiina neuvomaan, mistä apua olisi haettava tai mihin toimiin ryhdyttävä. Ei siis ollut aikomuksena korvata asianajotoimistoa, vaan lähinnä opastaa hiljan paikkakunnalle muuttaneita tai muuten yllättävään tilanteeseen joutuneita. Ilmeisesti liian suppena tiedotuksen takia kysyjiä ilmaantui siksi vähän, että toiminta lopahti jonkin ajan kuluttua.

KANSAINVÄLINEN PALVELU

Järvenpään kaupungin solmimien suhteiden mukaan pohjoismaisina ystävyysklubeina ovat olleet tanskalaisen Rodovre-Vanlosen, norjalaisen Lörenskogin ja ruotsalainen Täbyn klubi. Kaksi edellistä ja ruotsalainen Uddevallan klubi ovat lähettäneet viikkoselostettaan ja niille on ajoittain kerrottu meidän toiminnastamme. Yksityiset rotarit ovat puolin ja toisin vierailleet ystävyysklubeissa. Keväällä 1971 kymmenen klubimme jäsentä tutustui Täbyhyn sikäläisen klubin opastamana.
Suurehkojakin ulkomaisia ryhmiä on klubissamme nähty. Mm. kesällä 1962 piirin vieraina olleet 18 rotarynuorta tutustuivat Järvenpäähän. Heille järjestettiin käynti Sibeliuksen haudalla, kiertoajelu Tuusulanjärven ympäri sekä takkailta Seurakuntaopistolla ja seuraavana päivänä heidät kyydittiin Kiljavalle. Viimeksi keväällä 1974 kuudelle GSE-ryhmän minnesotalaiselle jäsenelle esiteltiin Järvenpään nähtävyyksiä.
Muutamat järvenpääläiset teinit ovat saaneet rotarystipendin opiskellakseen ulkomailla, yleensä Yhdysvalloissa. he ovat palattuaan kertoneet kokemuksistaan, samoin vastaavasti klubin Yhdysvalloista tullut stipendiaatti.

RATAKAARI

Kunniajäsenemme Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12.1959 klubimme järjesti intercity-kokouksen, jossa Hyvinkään klubin past-presidentti Oskar Parkkonen ehdotti klubien yhteistoiminnan kehittämistä. Käytännön toimena Keravan klubin presidentti Georg Jansson haastoi meidät kolmivuotiseen toimintakilpailuun ja lahjoitti sitä varten palkinnon. Se tuli aikanaan meidän klubimme mappiin. Niinpä hän viisi vuotta myöhemmin intercity-kokouksessa Keravalla palasi asiaan. Tällä kertaa onkeen otti. Valittiin klubeista yhdysmiehet - meiltä varapresidentti - suunnittelemaan toimintaa. Niin muodostivat Vantaan, Keravan ja Järvenpään, Hyvinkään, Karkkilan ja Vihdin klubit yhtymän Ratakaaren rotaryklubit, jonka yhdysmiesten ohjesääntö hyväksyttiin Järvenpäässä intercity-kokouksessa 27.4.1965. Kaavailtu toiminta on rajoittunut yhteisiin intercity-kokouksiin, kokousohjelmien lähettämiseen toisille ja yksityisten rotarien vierailuihin. Myöhemmin Vantaan klubi erosi ryhmittymästä ja tilalle tulivat Hyvinkää-Itäinen ja Riihimäki, neljä vuotta sitten vielä Tuusulan, Mäntsälän ja Nurmijärven klubit. Viimeksi v. 1974 intercitykokouksissa Mäntsälässä ja Nurmijärvellä keskusteltiin ohjesäännön tarkistamisesta ja yhteistoiminnan kehittämisestä. Klubien yhdysmiesten tehtäväksi jäi laatia ehdotus.

OSA 5 PÄÄTTYY

TOIMINTA 1975-1985

Rotary laajenee
Tuusulaan perustettiin 1971 rotaryklubi, jonka kummin tehtäviä hoiti oma klubimme. Kummina oli rotariveli Viljo Napola. Rotarypiiri oli laajentunut Järvenpään emokuntaan.
1970-luvun loppupuoliskolla piirigovernorit olivat vierailujensa yhteydesssä ottaneet esille toisen klubin perustamisen. Klubissamme järjestettiin useita mielipidetiedusteluja ja neuvotteluja toisen klubin perustamisesta. Tavoite saavutettiin v.1981, jolloin Järvenpää sai uuden rotaryklubinsa Järvenpää-Kartanon Rotary-klubin. Omalle klubillemme syntyi näin toinen vireästi toimiva kummipoika. Tähän uuteen klubiin siirtyi 19 rotaryveljeä.
Toisen klubin perustaminen laajensi omalta osaltaan veljespiiriä kotiseudullamme ja paransi huomattavasti vierailumahdollisuutta.
Uuden klubin perustamisen johdosta nousi oman klubimme keski-ikä muutamalla vuodella. Viime vuosina onkin klubiin otettu lisää veljiä siten, että klubin ikä- ja ammattirakenne entistä enemmän vastaa paikkakunnallamme vallitsevaa tilannetta.

Kansainvälisyys
Kansainvälisyyden lisääntyminen on vaikuttanut myös klubimme viime vuosien toimintaan. Klubimme on aktiivisesti osallistunut kansainväliseen nuorisotoimintaan lähettämällä paikallisen kummiklubimme kanssa vaihto-oppilaita USA:han ja vastaanottanut USA:sta opiskelijoita. Tämä on ollut avartava kokemus myös niille rotariperheille, jotka ovat antaneet sijaiskodin vaihto-oppilaalle. Klubin veljet ovat vaihto-oppilaan vieraillessa klubissa saaneet tuulahduksen valtamerentakaisista asioista. Jokainen rotariveli huomaa kuuluvansa maailmanlaajuiseen järjestöön, jonka eräs tärkeä toimintamuoto on vaihto-oppilaiden lähettäminen ulkomaille.
Kesällä 1983 klubimme osallistui yhdessä Järvenpää-Kartanon klubin kanssa piirimme alueella toimeenpannun kansainvälisen nuorisoleirin järjestelyihin. Leiriläiset olivat majoitettuina Järvenpään Seurakuntaopistolla.
Syksyllä 1981 klubimme vieraana oli muutamia ruotsalaisia rotariveljiä Täbystä, Järvenpään kummikaupungista. Vastavierailu ei ole toistaiseksi toteutunut, vaikka sitä on pitkään suunniteltu. Kansainvälisyyttä lisäävänä ja ja avartavana seikkana on ollut veljiemme ulkomaille suoritetut klubivierailut maailman eri kulmilla. Veljien tervehdykset ulkomailta antavat kuvan rotareiden yhteenkuuluvaisuudesta kautta maailman. Näistä vierailuista on kertynyt klubimme viirikokoelmaan huomattavan arvokas lisä. Vierailut eri maiden lähetystöihin Helsingissä ovat tulleet ohjelmaan kuluneen kymmenvuotiskauden aikana.

Juhlatilaisuudet
Juhlatilaisuudet ovat tapahtumia, joissa rotaryn periaatteisiin tutustutaan syvällisemmin kuin tavallisissa kokouksissa. Helmikuun 23.päivänä 1980 järjesti klubimme ravintola Sonaatissa Rotaryn 75-vuotisjuhlan, johon kutsuttiin myös naapurikuntien rotaryklubit. Juhlapuheen tässä tilaisuudessa piti RI Direktor Olof Söderström.
Klubimme järjesti keväällä 1981 piirineuvottelun Kartanon koulun tiloissa. Tapahtuma vaati monen rotariveljemme voimakkaan työpanoksen. Unto Lindenin johdolla tilaisuus läpivietiin täsmällisesti suunnitellun ohjelman mukaisesti. Piirineuvottelun osallistujat kävivät kunniakäynnillä prof. Jean Sibeliuksen haudalla.
Vaikka piirineuvottelu on jokavuotinen rotaryn työkokous, osoittaa se osallistujilleen, että yksityinen rotari ja klubi kuuluvat suureen maailmanlaajuiseen järjestöön.
Klubilaisillamme oli kunnia osallistua Järvenpään Inner Wheel-klubin 25-vuotisjuhlaan Järvenpään Casinolla. Tilaisuus oli mieleenpainuva ja lämminhenkinen. Toihan se selvästi esille IW:n toimintaperiaatteet, ystävyyden, palvelemisen ja kansojen keskinäisen yhteisymmärryksen, jotka ovat rotareillekin keskeisiä asioita.

Merkkitapahtumat ja kunnianosoitukset
Klubimme sääntöjä tarkistettiin 1977 Raimo Rajalan presidenttikaudella. Nämä säännöt ovat edelleen voimassa. Rotaryn Paul Harris Fellow - arvonimen ovat saaneet klubimme veljistä Vilho Laine-Ylijoki sekä Veijo Kokkonen. Laine-Ylijoen kiitokset klubille. Näitä arvonimiä on hankittu ansioituneille rotareille yhdessä Keravan ja Tuusulan rotariklubien kanssa.
Keväällä 1984 sai presidenttimme Aulis Packalén vastaanottaa piirigovernor Yrjö Soramiehen kunniakirjan klubin ansiokkaasta toiminnasta rotaryliikkeen hyväksi.

OSA 6 PÄÄTTYY

AATTEELLISET TAVOITTEET

Palvelemisen ihanne
Järvenpään Rotaryklubin aatteellinen päämäärä ja yleistavoitteet ovat samat kuin rotaryliikkeellä. Rotary on elämänfilosofia, tapa elää ja toimia, ajatella ja asennoitua. Rotary tahtoo opettaa, että elämä on onnellisinta sille, joka asettaa palvelualttiuden itsekkäiden pyyteiden edelle ja että elämä suo parhaan tyydytyksen sille, joka näkee ammattinsa ja paikkansa yhteiskunnassa ensisijaisesti tilaisuutena palvella kanssaihmisiään. Rotaryn tavoitteena on vaalia palvelemisen ihannetta.

- luomalla tuttavuussuhteita ja siten tilaisuutta palvelemiseen
- vaalimalla liike- ja ammattimoraalin korkeata tasoa
- innostamalla jokaista rotaria toteuttamaan palvelemisen ihannetta yksityiselämässään, ammatissaan ja yhteiskunnan jäsenenä
- edistämällä kansojen keskeistä yhteisymmärrystä ja hyvää tahtoa.

Tavoitteet käytännössä
Miten sitten Järvenpään rotaryklubissa on saavutettu nuo rotaryn keskeiset aatteelliset tavoitteet? Tuloksien konkreettinen mittaaminen ja historiikkiin kirjaaminen selvinä faktoina on vaikeaa. Rotaryn aatteellinen toimintapohja perustuu yksilötasolle. Se edellyttää jokaisen jäsenen toimimista niin työssään kuin yksityiselämässään rotaryn päämäärien mukaisesti. Klubimme toiminta antaa jäsenilleen hyvät edellytykset rotaryn tavoitteiden saavuttamiseksi. Klubin jäsenet muodostavat ammatillisesti monipuolisen ryhmän. Tämä on tehnyt mahdolliseksi jokaiselle tutustumisen Järvenpään ja moniinsen ulkopuolisiinkin yrityksiin ja eri ammattialojen edustajiin. Veljien suuri ikäjakautuma on koettu selvänä rikkautena. Eri ikäryhmien näkemykset ja ajattelutapa ammattiasioista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä on omiaan avartamaan näkemyksiä ja lisäämään suvaitsevaisuutta. Klubin vaikutuksesta on myös useiden perheiden kesken muodostunut lämminhenkinen vuorovaikutus, joka osaltaan sisältyy rotaryn tavoitteisiin.

Maailmanlaaja yhteys
Oman klubin muodostaman lähipiirin ohella muodostavat kaikki maailman rotarit veljespiirin. Tämän ovat myös Järvenpään rotarit saaneet omakohtaisesti kokea matkaillessaan maapallon eri puolilla. Rotary on todella "avoin kanava" luottamukselliseen ystävyyteen. Rotarius tuo meille automaattisesti luotettavia ja avoimia tuttavuussuhteita lähes kaikkialla maailmassa. Rotarius myös edellyttää tuttavuussuhteelta, että se ei muodosta itsekkäitä ja epäreiluja tavoitteita, vaan lähinnä tilaisuuden palvella ja edistää eri kansojen kulttuurien ja rotujen välistä ymmärtämystä ja tuntemista.
Yksilön tai klubin näkökulmasta katsellen kansojen keskinäisen ymmärtämyksen parantaminen ja toimintojen inhimillinen kehittämien tuntuu ylivoimaisen suurelta ja kaukaiselta tavoitteelta. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että klubeja on paljon ja rotareita on jo nyt miljoona. "Pienistä pisaroista muodostuu puro ja puroista suuri joki."

Tavoitteiden syventelyä
Rotaryn tavoitteiden hyväksyminen on helppoa. Paljon vaikeamman tehtävän eteen joudumme itse kukin niiden käytäntöön soveltamisessa niin ammatissa kuin yksityiselämässämme. Rotaryklubin tehtävänä on myös ohjata ja innostaa jokaista jäsentään toteuttamaan elämässään rotaryn keskeisiä tavoitteita. Normaalit viikkokokoukset ovat usein "kiireisiä" ja siksi rotaryn aatteellisiin tavoitteisiin paneutuminen jää vähäiseksi. Tämän puutteen korjaamiseksi on klubissamme aika ajoin pidetty takkailtoja, joissa on pohdittu rotaryn aatteellisten tavoitteiden toteuttamista ammatissa ja yksityiselämässä. Tällaiset syventävät keskustelutilaisuudet ja omakohtaiset pohdinnat ovat varmasti aiheellisia. Takkaillat ovat tällaisiin keskusteluihin erittäin sopivia, sillä niissä ei ole ollut normaalin viikkokokouksen aikapulaa. Klubin jakutuessa pieniin keskusteluryhmiin on kaikilla ollut mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen teeman käsittelyssä. Etenkin nuorille rotareille tällainen syvällinen keskustelu voi antaa aivan uutta syvyttä koko rotarytoiminnasta. Läsnäoloprosentti ei ole ainoa eikä oleellisin rotariuden mitta.
Klubimme on toiminut 30 vuotta. Se on antanut jäsenilleen tilaisuuden kasvaa ja kehittyä rotaryhengessä ja toimia sen päämäärien saavuttamiseksi. Tulokset ovat riippuvaisia jokaisesta rotariveljestä itsestään. Siksi onkin paikallaan jokaisen kysyä itseltään - olenko oivaltanut rotaryn perusfilosofian ja toteutanko sen henkeä ammatissani, yksityiselämässäni ja yhteiskunnan jäsenenä.

OSA 7 PÄÄTTYY

TOIMINTA 1985-1995

POLIOPLUS

Maailmanlaaja tavoite
Polioplus tarkoitti alunperin polion, myöhemmin sen lisäksi viiden muun maailmaa ja varsinkin kehitysmaita vaivaavan kulkutaudin (kurkkumädän, hinkuyskän, jäykkäkouristuksen, tuberkuloosin ja tuhkarokon) hävittämistä maailmasta vuoteen 2005 mennessä. Sen edellytyksenä oli, että amerikkalainen tohtori Albert Salbin oli 1980-luvun alkupuolella kehittänyt uudentyyppisen poliorokotteen, joka voitiin antaa yksinkertaisesti suun kautta. Rokotus käsitti kolme perättäisinä vuosina syntyvää ikäpolvea kehitysmaissa, missä yhtenä vuotena syntyy noin 100 miljoonaa lasta. Kukin lapsi tulisi saamaan kolmena vuotena peräkkäin kaksi annosta, yhteensä siis kuusi annosta. Rotaryt ilmoittivat WHO:lle keräävänsä varat tällaisen operaatioon vuoteen 2005 mennessä, jolloin rotaryjärjestö täyttää 100 vuotta. Siitä käytetettiinkin aluksi nimeä POLIO 2005. Senjälkeen, kun nuo viisi muuta kulkutautia oli liitetty hävitettävien joukkoon, operaatio on tunnettu nimellä PolioPlus.
Myöhemmän arvion mukaan polion hävittäminen edellyttää 500 miljoonan lapsen rokottamista 4-6 kertaa ja maksaa noin 600 miljoonaa Suomen markkaa, mistä maamme kansallinen velvoite on noin 1% eli 6 milj.markkaa.

Suomalainen toteutus
Suomen Rotaryssa PolioPlus kampanja pääsi alkamaan vuonna 1985 organisaation järjestelytoimilla. Rotaryjärjestön virallisen organisaation lisäksi on tätä erikoiskampanjaa varten luotu apuorganisaatio, jonka ylin johtoryhmä on Evanstonissa Amerikassa. Jotta toiminta jokaisessa maassa tapahtuisi suurin piirtein samojen piirustusten mukaisesti, suoraan sen alaisena toimivat koordinaattorit, joiden tehtävänä on auttaa kansallisia toimikuntia. Suomessa koordinaattorina on toiminut PDG Olof Hixen. Joka maassa on kansallinen PolioPlus-toimikunta. Suomessa sen puheenjohtajana on ollut PDG Juhani Aaltio. Kussakin rotarypiirissä on toiminut governorin nimeämä PolioPlus piiritoimikunta. Tämän lisäksi kunkin rotarypiirin klubit on jaettu alueittain ryhmiksi. Niissä on toiminut aluekoordinaattori, jonka tehtävänä on ollut klubien yhteistoiminnan varmistaminen. Sen alueen koordinaattorina,johon Järvenpään ja Kartanon klubit kuuluvat, on toiminut Matti Vikman Hyrylän klubista.
Järvenpään Rotaryklubin osalta PolioPlus toiminta lähti liikkeelle kahta tietä.

Ensimmäinen tie:
Klubin jäsenen Seppo Virtasen idean ja aloitteen pohjalta solmittiin 6.6.1986 sopimus PG-yhtiön kanssa tietyn prosenttimääräisen avustuksen antamisesta myynnistä PolioPlus rahastoon ehdolla, että yhtiö saa tätä tietoa käyttää hyväkseen myyntityössään mm. PG-asiakastilaisuuksissa. Ensimmäinen tilitys PG-yhtiöiltä, 16 000 mk saatiin lokakuussa 1986. Piirigovernor Jorma Jaatinen osallistui sopimuksen julkistamistilaisuuteen, joka tapahtui konttoritekniikan messuilla. Tilitykset hoidettiin erityiselle PolioPlus pankkitilille, joten ne eivät kulkeneet Järvenpään Rotaryklubin tilin kautta. Sopimuksen kirjattiin olevan voimassa 1.7.1986-31.12.1987.
Valtiovarainministeriö myönsi PolioPlus lahjoituksille verovapauden valtionverotuksessa 23.12.1986. PG-yhtiöiden tilitys 9.12.1986 oli noussut summaan 28 400 mk ja 12.5.1987 summaan 39 500 mk. Huhtikuussa 1987 saldo oli noin 70 000 mk.

Toinen tie:
Toinen tapa varojen hankinnassa on ollut PolioPlus projekti, joka on käsittänyt klubin jäsenten rahankeräyksen sekä Järvenpään ja Kartanon klubin yhteisesti järjestämän konsertin Järvenpää-talossa 13.11.1987. Lupa näihin saatiin valtiovarainministeriöltä päätöksellä N:o 1637, 2.4.1987. Konsertin pääesiintyjinä toimi Oulunkylän popjazz-konservatorion Big Band yhtye Klaus Järvisen johdolla. Ilmoitus- ja lipputulojen arvioitiin olevan 44 160 mk ja kulujen 12 380 mk, joten puhtaaksi tuotoksi oletettiin jäävän 31 780 mk. Molempien klubien jäsenet osallistuivat ilmoitusten ja lippujen myyntiin.

OSA 8 PÄÄTTYY

PHF - ARVONIMET

Rotarysäätiötä koskevien sääntöjen mukaan myönnetään Paul Harris Fellow -arvonimi klubin ehdottamalle jäsenelle tai muulle henkilölle tunnustukseksi siitä, että hän on aktiivisella ja esimerkillisellä tavalla toiminut klubissaan tai ympäristössään Rotaryn tavoitteiden tai yleisten humanitääristen arvojen ja pyrintöjen toteuttamiseksi. Käytännössä Paul Harris Fellow myönnetään henkilölle, joka lahjoittaa tai jonka kunniaksi lahjoitetaan Rotarysäätiölle 1 000 US-dollaria 12 kuukautta kestävän jakson aikana.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja paavi Paavali II sekä äiti Teresa saivat tuon arvon vuonna 1981. Tähän kunnianarvoiseen joukkoon Rotarysäätiö hyväksyi nyt seuraavat Järvenpään Rotaryklubin jäsenet: Erkki Aalto, Matti Auranen, Reino Elosuo, Lars Grenman, Kunto Hagelin, Kauko Halonen, Erkki Horttanainen, Jorma Jääskeläinen, Leo Kaskikari, Anssi Kauppi, Raimo Kinnunen, Veijo Kokkonen, Erkki Kolehmainen, Väinö Kyrölä, Ossi Lapatto, Unto Linden, Sven-Gustaf Malmström, Aulis Packalén, Antti Pohjola, Lasse Poutiainen, Teuvo Salonen, Jaakko Tarkka, Olavi Tuominen ja Seppo Virtanen. Myöhemmin PHF-arvo on myönnetty Järvenpään Rotaryklubin jäsenille Antti Riihimaalle ja Pertti Vuennolle sekä Järvenpään Rotaryklubin suosituksen perusteella myös Töölön Rotaryklubin jäsenelle, PG-yhtiöiden toimitusjohtajalle, kauppaneuvos Mauri Matikaiselle Hyvinkäällä pidetyssä piirikokouksessa.
Tunnustuksena ja kiitoksena Rotary International myönsi Järvenpään Rotaryklubille vuonna 1989 , 10 000% klubin arvon ja lähetti sen osoitukseksi kunniataulun, jonka kopio on ks.alla. Kunniataulu pidetään esillä klubin kokouspaikalla ja juhlissa.

NUOREN ROTARYN AJATUKSIA

Nuori rotari Pekka Joensuu on Järvenpään Rotaryklubin kokouksessa 12.10.1993 käyttämässään puheenvuorossa esittänyt seuraavia huomionarvoisia ajatuksia ja näkemyksiä rotarytoiminnasta:
Suhtautuminen toimintaan on ja sen täytyy olla riippuvaista ikäkaudesta ja elämänvaiheesta. Talouselämän lama ja tästä johtuva kiivas tahti työelämässä vaikuttavat väistämättä harrastuksiin - myös Rotary-toimintaan.
Nuoremmat ikäpolvet eivät välttämättä pidä Rotary-liikkeen taustaa ja kaavamaisuutta tärkeimpinä piirteinä, vaan nykyhetkeä, kokouksissa oppimista ja tulevaisuutta.
Rotary-kokous on aikuisiän "yleissivistävä oppitunti". Voiko työmatkalla todella käydä "paikkaamassa" osallistumista kokouksiin?

Mitä ainutlaatuista koen/näen/kuulen kokouksissa?
- Keskusteluja itseäni vanhempien sukupolvien edustajien kanssa
- Keskusteluja ammatillisesti täysin minulle vieraalla alalla toimivien veljien kanssa ("humanisti - insinööri" vastakkainasettelu tms.).
- Yllättävän mielenkiintoisia esitelmiä aiheista, joihin ei muuten varmasti tulisi tutustuttua.
- Näkemyksiä ja kokemuksia paikkakunnan talouselämästä, kulttuurista, kunnalliselämästä, kouluelämästä jne. ts. opin tuntemaan asuinpaikkakuntani taustaa, kokemuksia kansainvälisestä toiminnasta ja mahdollisuuksia otaa siihen osaa.
- Ravintolaruoka maistuu vaihtelun vuoksi silloin tällöin.

OSA 9 PÄÄTTYY

KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Klubin veljet ovat harrastaneet etenkin klubin alkuaikoina osallistumisia kansainvälisiin konventteihin. Työtehtäviensä tai lomamatkojen vuoksi tehtyjen ulkomaan matkojen yhteydessä klubilaiset ovat vierailleet paikallisissa klubeissa. Nuorisovaihto on ollut ajoittainkin kovin aktiivista jatkuen kuitenkin koko ajan.

Jaakko Tarkka: TURKIN YHTEYDET
Allekirjoittaneella oli tilaisuus tutustua Turkin D2420 IZMIT:in klubin toimintaan vuosien 1992-94 aikana ollen kutsuttuna klubin jäseneksi. Olin silloin määräaikaisella komennuksella Turkissa. Aktiivinen yhetydenpito ja todelliseksi ystävyydeksi muutamien IZMIT:in klubin veljien kanssa muuttunut suhde sai aikaan, että meidän klubimme veljet tekivät matkan keväällä 1996 Turkkiin IZMIT:in klubin vieraaksi. Matkalle lähtivät silloinen presidentti Seppo Virtanen vaimonsa Sirpan kanssa, Erkki ja Anni Aalto, Juho ja Kaino Kiiskilä, Jukka ja Marita Virkki ja Jaakko ja Lilja Tarkka. IZMIT:in Rotaryklubin kokous ja veljien vieraanvaraisuus ja Istanbulin nähtävyyksiin tutustuminen tekivät meihin vieraisiin todella suuren vaikutuksen. Niin varmaan tekivät muutamat meidän seurueestammekin, koska viisi vuotta myöhemmin uudelleen vieraillessamme Istanbulin basaarin kauppiaat kaiholla muistelivat suomalaisia Visan vinguttajia.
IZMIT:in klubilaiset avéc tekivät vastavierailun luoksemme suurella joukolla keväällä 1998. Tutustutimme vieraat paikallisiin kulttuurinähtävyyksiin, Ainola, Halosenniemi, Rantatie ja Lottamuseo, jossa pidimme klubikokouksn ja nautimme yhteisen aterian. Omat klubilaiset osoittivat henkilökohtaista vieraanvaraisuutta kutsumalla vierailijat omiin koteihinsa yhteiselle aterialle.

Maanjäristys
Syyskuun 17. päivänä 1999 aamulla klo 03.02 tapahtui suuri maanjäristys IZMIT:in kaupungin alueella. Järistykseen menehtyi yli 20 000 ihmisttä ja aineelliset vahingot olivat suuria. Suruviesti tuli myöskin IZMITI:in klubiin, yksi veli vaimoineen menehtyi turmassa. Suomesta lähetettiin katastrofiryhmä veljemme Simo Wecksténin johdolla auttamaan raunioihin jääneitä ja organisoimaan pelastustöitä. Kertomus matkan jälkeen oli järkyttävä. Silloinen klubimme presidentti Juhani Palho ja allekirjoittanut ryhdyimme suunnittelemaan jonkinlaista avustuspakettia tai jotain toimintoja maanjäristyksen uhrien hyväksi. Suunnitelma tarkentui ajan myötä ja loppujen lopuksi päätimme tehdä Matching Grant projektin yhdessä IZMIT:in klubin kanssa.
Saimme yhteisesti kanavoitua rahaa 12 000 dollaria. Tällä summalla hankittiin kaksi kappaletta erikoismonitoreja äkillisten sydän- ja verenvuototapausten tutkimiseen. Laitteet lahjoitettiin IZMIT:in kaupungin sairaalalle keväällä 2002.

Toinen vierailu
Kun veli Ilkka Sintonen oli klubimme presidenttinä, teimme matkan Turkkiin lokakuussa 2001. Matkalle lähtivät Ilkka Sintonen, Osmo Ojanen, Seppo ja Sirpa Virtanen ja Jaakko ja Lilja Tarkka. Kokous IZMIT:in klubissa oli varsin merkittävä, koska jo jonkin aikaa valmistelussa ollut Twin Club Agreement solmittiin silloin. (liite). Suomalaisilla rotaryklubeilla on vain harvassa Twin Club sopimuksia. Klubimme kansainvälinen toiminta virallistettiin. Yhteydenpito IZMIT:in klubiin ja klubilaisiin jatkuu edelleen aktiivisena.

(Jaakko Tarkka, Järvenpään Rotaryklubin jäsen vuodesta 1971)

v 2001 vasemmalla Ilkka Sintonen ja oikealla Izmitin klubin presidentti Ceckin Nuzumlali

v 2001 vasemmalla Ilkka Sintonen ja oikealla Izmitin klubin presidentti Ceckin Nuzumlali

Järvenpään rotaryklubin presidentti v. 2001 Ilkka Sintonen
vasemmalla ja Izmitin klubin presidentti Ceckin Nuzumlali.

OSA 10 PÄÄTTYY

JÄSENET 1955-2005

   Kunniajäsenet:

   Jean Sibelius, professori 1955-57
   Johannes Manninen, toimitusjohtaja 1970-73
   Vilho Laine-Ylijoki, lääketiet.lis. 1976-81
   Sven Gustav Malmström, kauppias 1993-94
   Veijo Kokkonen, toimitusjohtaja 1993-edelleen / (kuoli 2005)
   Antti Riihimaa, metsänhoitaja 2002-edelleen
   Erkki Aalto, kihlakunnantuomari 2003-edelleen / (kuoli 2006)

   Jäsenet:
   Aalto Erkki, kihlakunnantuomari 1979-2003
   Aarnio Veli, insinööri 1960-61
   Ahokallio Kaarle, meijerinisänn. 1956-67
   Ahokallio Tapio, kouluttaja 1995-edelleen
   Ahomäki Jukka, asianajaja 1997-edelleen
   Alivirta Paavali, ylilääkäri 1957-69
   Arponen Raine, yrittäjä 2003-edelleen
   Attila Uljas, fil.maisteri 1956-64
   Auranen Matti, rehtori 1975-edelleen
   Autio Veikko, rehtori 1973
   Baarman Bruno, paikallisjohtaja 1955-57
   Boström Holger, toimitusjohtaja 1979-81*
   Bremer Anssi, osastopäällikkö 1983-86
   Cooper Edvard, textilingengör 1955-66
   Elosuo Reino, LKT dos 1971-94
   Erkkilä Emil, insinööri 1955-68
   Eronen Erkki, kuvanveistäjä 1968-81*
   Gamberg Gustav, yli-insinööri 1973-75
   Graeffe Arne, rehtori 1975-76
   Grenman Lars, apteekkari 1961-93
   Haatainen Eino, dipl.ins. 1955-56
   Hagelin Kunto, toimitusjohtaja 1979-edelleen
   Hakkarainen Pekka, piirijohtaja 1979-81
   Halonen Kauko, ye.everstiluutnantti 1971-edelleen
   Halonen Matti, insinööri 1978-81*
   Hanelius Niilo, maanviljelijä 1957-62
   Harjuvaara Jaakko, kirkkoherra 1993-edelleen
   Harjuvaara Pekka, toimitusjohtaja 1955-60
   Harmanen Kyösti, ye.everstiluutnantti 1977-81*
   Havukoski Osmo, varatuomari 1955-60
   Heikinheimo Miika, kappalainen 2001-edelleen
   Helander Matti, metsänhoitaja 1990-93
   Hellaakoski Eero, ylilääkäri 1980-81*
   Hellne Bertel, toimitusjohtaja 1966-85
   Henrichson Olle, dipl.ins. 1971-73
   Henttu Tuomo, lentokapteeni 1969-71
   Hiekkala Erkki, pankinjohtaja 1964-67
   Hiltunen Risto, kaupallinen johtaja 2003-edelleen
   Hoikkala Markku, ravintolapäällikkö 2003-edelleen
   Holopainen Reino, johtaja 1965-72
   Horttanainen Erkki, talousneuvos 1955-93
   Huhta Simo, johtaja 1979-96
   Hynninen Eino, pankinjohtaja 1955-60
   Hyppönen Pauli, toimitusjohtaja 1975-85
   Hänninen Pekka, hortonoomi 1979-81*
   Härme Väinö, maanmittausinsinööri 1955-73
   Inkinen Pekka, toimitusjohtaja 1978-81*
   Jansson Kurt, taidemaalari 1993-edelleen
   Joensuu Pekka, dipl.ins. 1991-edelleen
   Jokiranta Reijo, toimitusjohtaja 1979-81*
   Jortikka Ilkka, paikallisjohtaja 1955-62
   Jääskeläinen Jorma, kaupunginlääkäri 1961-94
   Kaisko Paul, toimitusjohtaja 1955-60
   Kanervo Seppo, insinööri 1988-edelleen
   Kangas Lauri, pankinjohtaja 1955-60
   Kangassalo Matti, nimismies 1967-72 ja
   Kannus Kari, varastopäällikkö 1990-92
   Karri Kari, rakennusinsinööri 1990-edelleen
   Karttunen Martti, tehtaanjohtaja 1986-90
   Kaure Kimmo, insinööri 1990-92
   Kaskikari Leo, sosiaalineuvos 1955-91
   Kauppi Anssi, teknikko 1980-04
   Kiiskilä Juho, toimitusjohtaja 1965-99
   Kinnunen Raimo, toimitusjohtaja 1982
   Kirjavainen Viljo, toimitusjohtaja 1969-71
   Koivikko Heikki, dipl.ins.1980-81*
   Kokko Jukka, toimitusjohtaja 1983-88
   Kokkonen Veijo, talousneuvos 1955-93
   Kolehmainen Erkki, lehtori 1964-90
   Komi Reino, johtaja 1967-69
   Korppi-Tommola Heikki, arkkitehti 1970-71
   Korppi-Tommola Matti, kirkkoherra 1969-71
   Kotisalo Yrjö, liikkeenjohdon konsultti 2002-03
   Koskela Erkki, professori 1993-01
   Kosonen Urpo, piiriedustaja 1967-73
   Kosunen Raimo, piiriedustaja 1976-78
   Kuitunen Markku, toimitusjohtaja 1996-00
   Kumpulainen Veikko, rovasti 1976-93
   Kunnaala Juha, toimitusjohtaja 1980-96
   Kyrölä Väinö, rehtori 1958-81*
   Kärjä Risto, varatuomari 1979-81*
   Kökkö Jarmo, koulutusjohtaja 1994-95
   Laaksonen Mauno, toimitusjohtaja 1955-63
   Lahtinen Juha, pankinjohtaja 1998-edelleen
   Laine-Ylijoki Vilho, lääketieteen lis. 1955-76
   Lapatto Ossi, tuotepäällikkö 1974-edelleen
   Laukka Jan, turvallisuuspäällikkö 1987-96
   Lehtikari Oiva, kirjapainonjohtaja 1960-91
   Lehtinen Jukka, pankinjohtaja 1983-84
   Lehtinen Markku, dipl.ins. 1980-81*
   Lehtinen Pekka, tekn.tohtori 1996-03
   Lehtiniemi Pekka, lentokapteeni 1993-edelleen
   Lehtonen Jouko, aluejohtaja 1991-edelleen
   Lehtonen Tauno, insinööri 1981-edelleen
   Liinakoski Risto, pankinjohtaja 1975-78
   Lindberg Harry, dipl.ins. 1974-77
   Linden Unto, fil.maist. 1973-92
   Lindqvist Juha, tekninen johtaja 1997-edelleen
   Lindström Aslak, osastopäällikkö 1986-92
   Liukko Vesa, rehtori 1999-03
   Loimulahti Sulo, toimitusjohtaja 1969-82
   Lumioja Martti, rehtori 1985-edelleen
   Luukkanen Arto, yliopiston lehtori 2000-edelleen
   Malmström Sven-Gustav, kauppias 1955-94
   Manninen Johannes, toimitusjohtaja 1955-73
   Martinmäki Tuomo, dipl.ins. 1988-00
   Maunuksela Osmo, yrityskonsultti 2002-03
   Miettinen Pekka, pankinjohtaja 1978-81
   Miettinen Seppo, lentokapteeni 1979-97 ja 1999-02
   Mikkola Matti, keskusvarastopäällikkö 1993-edelleen
   Mutanen Jouko, johtava psykologi 1979-81*
   Mutru Väinö, rovasti 1956-62
   Myllyvirta Ilari, dipl.ins. 2003-edelleen
   Mäkinen Heimo, insinööri 1955-59
   Mäkinen Timo, fil.tohtori 1962-68
   Männistö Antti, elinkeinoasiamies 1980-81*
   Napola Viljo, asessori 1960-87
   Niemi Erkki,varatoimitusjohtaja 1993-edelleen
   Niinisalo Olli, vakuutusjohtaja 1995-97
   Nikkilä Eino, fil.maist. 1955-81
   Noronen Risto, johtava lääkäri 1979-82
   Nurmi Hannu, ravintoloitsija 1997-edelleen
   Nykyri Veikko, toimitusjohtaja 1971-92
   Nöjd Ismo, yrittäjä 2003-edelleen
   Ojanen Osmo, dipl.ins. 1983-edelleen
   Olasmaa Teuvo, sähkölaitoksen johtaja 1968-70
   Olli Jorma, asemapäällikkö 1963-92
   Ollikkala Anssi, rehtori 1977-81
   Paasikallio Aarne, insinööri 1955-69
   Paavilainen Kyösti, metsänhoitaja 1997-edelleen
   Packalen Aulis, liikennetarkastaja 1975-93
   Palho Juhani, apteekkari 1991-edelleen
   Pankakoski Jorma, arkkitehti 1974-81*
   Partanen Pentti, pelastusylijohtaja 2001-edelleen
   Parviainen Eino, ammattikoulunopett. 1976-81*
   Pehrsson Nils, tehtaanisännöitsijä 1955-57
   Pekkinen Mauno, lentokapteeni 1982-88
   Peltola Juhani, toimitusjohtaja 1975-76
   Perkiö Teuvo, kiinteistöpäällikkö 1984-01
   Peusa Uuno, maanviljelysneuvos 1955-72
   Pohjola Antti, maanmittausneuvos 1976-90
   Poutiainen Lasse, toimitusjohtaja 1955-92
   Pusa Ilkka, kehitysjohtaja 1987-96
   Putkonen Osmo, toimitusjohtaja 1989-03
   Pyhältö Pertti, varatuomari 1990-97
   Pyykkö Einar, kaupunkineuvos 1955-72
   Pälve Kalevi, tuotantojohtaja 1998-03
   Pöllänen Juhani, toimitusjohtaja 1980-81*
   Raejärvi Jorma, toimitusjohtaja 1987-95
   Rajala Raimo, toimitusjohtaja
   Rantala Alpo, toimitusjohtaja 1975-77
   Raittila Pekka, kontrolier 1988-edelleen
   Riihimaa Antti, metsänhoitaja 1976-02
   Roivainen Juho, paikallisjohtaja 1971-73
   Ruippo Juha, agronomi 1995-96
   Ruuskanen Yrjö, opettaja 1963-81
   Rämö Marjaana, pankinjohtaja 1998-edelleen
   Sallinen Ritva, talousjohtaja 1998-edelleen
   Salmi Eino, toimitusjohtaja 1955-60
   Salmi Pekka, apulaisjohtaja 1973-83
   Salminen Antero, toimitusjohtaja 1982-84
   Salminen Aulis, rakennusmestari 1957-67
   Salonen Teuvo, apulaiskaupunginjohtaja 1966-edelleen
   Santala Jouko, toimitusjohtaja 1995-edelleen
   Sauso Arno, käsinetehtailija 1963-72
   Savolainen Jorma, kanttori-urkuri 1971-72
   Seppä Kalervo, varatuomari 1960-73
   Sieranta Martti, toimitusjohtaja 1973-95
   Siirala Aarne, teol.tohtori 1955-56
   Sihvola Untamo, maanviljelijä 1957-60
   Sintonen Ilkka, dipl.ins. 1983-edelleen
   Sjövall Lars, hammaslääkäri 1994-98
   Soosalu Heimo, hammaslääkäri 1973-04
   Sorvi Paavo, insinööri 1971-75
   Starck Erkki, toimitusjohtaja 1968-75
   Stolt Nils, toimitusjohtaja 1982-83
   Säisänen Hannu, toimitusjohtaja 1985-01
   Taipale Atso, lukion rehtori 1983-edelleen
   Talka Ismo, ye-majuri 1990-91
   Talvela Heikki, agronomi 1964-82
   Tarkka Jaakko, insinööri 1971-edelleen
   Tirkkonen Kari, pankinjohtaja 1995-98
   Tuominen Olavi, rehtori 1964-95
   Turkka Kalle, pankinjohtaja 1967-72
   Tyrväinen Martti, myyntijohtaja 1991-94
   Uitti Matti, pankinjohtaja 1961-64
   Uljas Lauri, koulutusjohtaja 1997-edelleen
   Valasma Kalle, talousneuvos 1962-90
   Valkosalo Asko, tarkastusneuvos 1987-97
   Varpio Aatto, kunnaneläinlääkäri 1955-70
   Veranen Aimo, everstiluutnantti 1969-70
   Virkki Jukka, isännöitsijä 1982-edelleen
   Virtanen Olli, pankinjohtaja 1994-edelleen
   Virtanen Seppo, toimitusjohtaja 1985-edelleen
   Vocke Sten, tekninen johtaja 1967-69
   Vuento Pertti, dipl.ins. 1982-03
   Väänänen Jorma, värimestari 1961-69
   Wecksten Simo, palomestari 1997-edelleen
   Åström Nils, hortonomi 1975-81*

   *) siirtynyt Järvenpään Kartanon klubiin

OSA 11 PÄÄTTYY

KLUBIN TOIMIHENKILÖT 1955-2005

	PRESIDENTIT	SIHTEERIT
1955-56	Aatto Varpio	Bruno Baarman
1956-57	Vilho Laine-Ylijoki	Nils Pehrsson
1957-58	Emil Erkkilä	Veijo Kokkonen
1958-59	Johannes Manninen	Uljas Attila
1959-60	Veijo Kokkonen	Ilkka Jortikka
1960-61	Aarne Paasikallio	Väinö Kyrölä
1961-62	Uuno Peusa	Erkki Horttanainen
1962-63	Eino Nikkilä	Oiva Lehtikari
1963-64	Paavali Alivirta	Matti Uitti
1964-65	Väinö Härme	Viljo Napola
1965-66	Väinö Kyrölä	Lars Grenman
1966-67	Leo Kaskikari	Kaarle Ahokallio
1967-68	Kalervo Seppä	Olavi Tuominen
1968-69	Lasse Poutiainen	Jorma Jääskeläinen
1969-70	Olavi Tuominen	Yrjö Ruuskanen
1970-71	Viljo Napola	Teuvo Salonen
1971-72	Lars Grenman	Erkki Starck
1972-73	Jorma Jääskeläinen	Heikki Talvela
1973-74	Erkki Horttanainen	Raimo Rajala
1974-75	Teuvo Salonen	Jaakko Tarkka
1975-76	Heikki Talvela	Juho Kiiskilä
1976-77	Raimo Rajala	Erkki Eronen
1977-78	Jaakko Tarkka	Kauko Halonen
1978-79	Reino Elosuo	Matti Auranen
1979-80	Kauko Halonen	Aulis Packalén
1980-81	Unto Linden	Ossi Lapatto
1981-82	Antti Pohjola	Jorma Pankakoski
1982-83	Matti Auranen	Risto Noronen
1983-84	Aulis Packalén	Antti Riihimaa
1984-85	Ossi Lapatto	Seppo Miettinen
1985-86	Anssi Kauppi	Juha Kunnaala
1986-87	Kunto Hagelin	Teuvo Perkiö
1987-88	Antti Riihimaa	Simo Huhta
1988-89	Pertti Vuento	Atso Taipale
1989-90	Juha Kunnaala	Osmo Ojanen
1990-91	Ilkka Pusa	Ilkka Sintonen
1991-92	Atso Taipale	Seppo Virtanen
1992-93	Simo Huhta	Martti Lumioja
1993-94	Asko Valkosalo	Pertti Pyhältö
1994-95	Osmo Ojanen	Osmo Putkonen
1995-96	Seppo Virtanen	Pekka Raittila
1996-97	Martti Lumioja	Juhani Palho
1997-98	Osmo Putkonen	Jaakko Harjuvaara
1998-99	Pekka Raittila	Hannu Säisänen
1999-00	Juhani Palho	Pekka Lehtiniemi
2000-01	Jaakko Harjuvaara	Simo Wecksten
2001-02	Ilkka Sintonen	Kyösti Paavilainen
2002-03	Jukka Ahomäki	Marjaana Rämö
2003-04	Juha Lindqvist	Kurt Jansson
2004-05	Jukka Virkki	Ilari Myllyvirta

KLUBIMESTARINA	RAHASTONHOITAJANA
Lasse Poutiainen	Mauno Laaksonen
Paavali Alivirta	Lauri Kangas
Mauno Laaksonen	Kalervo Seppä
Aulis Salminen	Erkki Horttanainen
Yrjö Ruuskanen	Kalle Turkka
Arno Sauso	Veikko Nykyri
Heikki Talvela	Pekka Salmi
Erkki Eronen	Pekka Miettinen
Urpo Kosonen	Juha Kunnaala
Juho Kiiskilä	Jukka Virkki
Sulo Loimulahti	Jukka Kokko
Pauli Hyppönen	Hannu Säisänen
Ossi Lapatto	Pekka Raittila
Nils Åström	Pertti Koponen
Pekka Hänninen	Matti Helander
Simo Huhta	Tauno Lehtonen
Mauno Pekkinen	Olli Virtanen
Jan Laukka	Juha Lahtinen
Pertti Pyhältö	Ritva Sallinen

Osmo Putkonen

Pekka Raittila

Juhani Palho

Pekka Joensuu

Hannu Säisänen

Jouko Lehtonen

Simo Wecksten

Jukka Ahomäki

Marjaana Rämö

Lauri Uljas

Jukka Virkki

Pentti Partanen

Kari Karri

HISTORIIKKITOIMIKUNNAT

Vuosina 1955-1975	Vuosina 1975-1985
Veijo Kokkonen	Matti Auranen
Erkki Kolehmainen	Kauko Halonen
Väinö Kyrölä	Aulis Packalen
Yrjö Ruuskanen

Vuosina 1985-1995	Vuosina 1995-2005
Kauko Halonen	Kauko Halonen
Osmo Ojanen	Jaakko Harjuvaara
Teuvo Salonen	Osmo Ojanen
Olavi Tuominen
Pertti Vuento

OSA 12 PÄÄTTYY

MAAILMAN MUUTTTUMINEN KLUBIN 50 TOIMINTAVUODEN AIKANA

Kun Järvenpään Rotaryklubi v.1955 perustettiin olivat sekä kieli, tavat että yhteiskunta kovin erilaiset kuin tänään.

Kun historiikin eri aikakausia koskevat osat ovat alkuperäistä tekstiä, havaitaan vanhempien tekstien juhlahtava hiukan topeliaaninen tyyli, joka vielä 1950- ja 1960-luvuilla oli vallitseva. Samoin vanhojen valokuvien ja vanhimpien veljien kertomukset alkuaikojen vuosijuhlista pukuineen ja tapoineen tuovat mieleen mennyttä aikaa.

Haikeutta tuntien voimme todeta, että klubin perustajasukupolvi on liukunut pois keskuudestamme. Klubimme charter- ja kunniajäsen Veijo Kokkonen (96 v) oli keskuudessamme kauimmin (kuoli 2005) ja häntä saamme kiittää lukuisten kertomusten, tietojen ja valokuvien säilymisestä jälkipolville.

Olemme halunneet osoittaa yhteiskunnan suurta muutosta klubimme 50-toimintavuoden aikana. Näiltä toimialoilta on klubissamme ollut useita jäseniä lähes koko toimintamme ajan. Seuraavassa kirjoituksissa nykyiset klubimme jäsenet kuvailevat muutosta omalla luokitealallaan. Toki kaikissa muissakin klubimme rotaryluokitteissa on tapahtunut valtavia muutoksia, mutta nämä esimerkinomaiset kirjoitukset kuvaavat hyvin tapahtuneen muutoksen suuntaa.

1. Nahkalinna, jossa Järvenpään yhteiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1928

Atso Taipale: NAHKALINNASTA UUDEN LUKION AREENALLE
Karsinnasta kilpailuun oppilaista
Sodasta toipuvassa Suomessa syntyi ennennäkemätön innostus lasten kouluttamiseen. Oppikoululaisten määrä kolminkertaistui kymmenessä vuodessa 1945-1955. Myös lukio-opintoja halusi opiskella entistä useampi. 1950-luvun puolivälissä noin 10 % ikäluokasta aloitti lukio-opinnot ja heistä noin 75 % jatkoi opintojaan valkolakkiin saakka. Vuotuinen ylioppilaiden määrä 50-luvun alkuvuosina oli noin 5000 ja vuosikymmenen loppuun mennessä määrä oli kaksinkertaistunut.

Kasvu hirvitti kouluviranomaisia, jotka pelkäsivät oppilastulvan hautaavan alleen lukion perimmäisen tehtävän. Silloisen kouluhallituksen pääjohtajan R.H. Oittisen johtama komitea etsi kuumeisesti keinoja kasvun hillitsemiseen. Komitea totesi mm. että ”oppilaiden kannalta on riittämättömin edellytyksin tapahtuva lukiossa opiskelu epätarkoituksenmukaista, koska huonon edistymisen helposti aiheuttamat huonommuuden tunteet pyrkivät vahingoittamaan heidän yleistä kehittymistään”. Komitea korosti lisäksi ”varovaisuutta älyllisten toimintojen kehittämisessä” ja ”riittävän kypsyyden” tärkeyttä, sillä ”liikarasitus saattaa johtaa oppilaan väärään asennoitumiseen ja siten vaurioittaa hänen persoonallisuutensa kokonaiskasvua”. Komitea ehdotti mm. lukion pääsykokeita ja kouluhallitus opasti erilaisin ohjekirjein rehtoreita ja opettajakuntia huolenpitoon oppilasaineksen ja tulosten tasosta.

Lukion suosion kasvu
Lukiolaisten määrän kasvu kiihtyi varsinaisesti 1960-luvulla. Nyt voidaan sanoa, että tähän kasvuun ei oltu valmistauduttu riittävästi. Pätevistä opettajavoimista oli kova pula ja jossakin vaiheessa luokalle jättöjen, ehtojen ja keskeytysten määrä kasvoi sellaisiin mittoihin, että Oittisen komitean maalailemat uhkakuvat kouluepäonnistumisten seurauksista saattoivat toteutua. Valtava muutos työelämässä, kaupungistuminen ja tietoyhteiskunnan esiinmarssi ovat muuttaneet sittemmin koko koulutuksen merkityksen. Koulutusvaateet ovat kasvaneet ja myös lukiopaikkojen mitoituksessa on lähdetty siitä, että jokaisella halukkaalla on mahdollisuus suorittaa lukio-opintoja. Tällä hetkellä yli puolet ikäluokasta suorittaa ylioppilastutkinnon. Lisäksi vuotuinen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkamäärä ylittää 19-vuotiaiden ikäluokan koon. Karsinnasta olemme siirtymässä rajuun kilpailuun opiskelijoista. Ikäluokat pienenevät ja väki keskittyy maakuntakeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle. Edessä on lähivuosina monien opinahjojen lakkauttaminen ja aloituspaikkamäärien laskeminen.

Nahkalinna ja vanha rehtori väistyvät
Järvenpään yhteiskoulu oli aloittanut vuonna 1928 kannakselta tuodussa huvilassa ”Nahkalinnassa” rehtori Vihtori Raevuoren johdolla. Rehtori Raevuori jäi eläkkeelle 1953 ja samana vuonna purettiin myös Nahkalinna, josta saatuja lautoja käytettiin vahtimestarin asunnon rakentamisen. Raevuori jatkoi vielä kymmenkunta vuotta legendaarisena pikakirjoituksen tuntiopettajana. Koulun johtoon asettui Väinö Kyrölä. Järvenpään yhteiskoulun ensimmäinen opettajapolvi eli klubimme perustamisen aikoihin ”parasta miehuuttaan”. Pätevän opettajakunnan sitoutumista kuvastaa se, että
monet heistä olivat koulun palveluksessa koko työuransa pisimmillään lähes 40 vuotta.

Klubin perustajajäseniin kuuluivat voimistelunopettaja, lehtori Veijo Kokkonen (1955) ja myöhemmin mukaan kutsuttiin rehtori Väinö Kyrölä (1958) ja lehtori Erkki Kolehmainen (1964). Oppilasluettelosta löytyy monien nykyisten ja entisten rotarien nimiä. Koulurakennuksen viides laajennus oli toteutettu ja uuden laajennuksen suunnittelu aloitettiin välittömästi. Hakijoita kouluun riitti: ensimmäiselle luokalle pyrki reilusti kaksinkertainen määrä siihen nähden mitä voitiin ottaa sisään. Lähialueella oli jo aloittanut Mäntsälän yhteiskoulu ja Tuusulaan perustettiin myöhemmin kolme lukiota: Tuusulan yhteiskoulu (Hyrylä), Jokelan yhteiskoulu ja Kellokosken yhteiskoulu. Näistä erityisesti kaksi viimeksi mainittua toimivat alun alkaen ”varaventtiileinä” tilanahtauden kanssa kamppailevalle Järvenpään koululle.

Kokonaisoppilasmäärä oli tuolloin noin 600, joista lukioasteella oli 125. Kevään ylioppilastutkinnossa hyväksyttiin 24 abiturienttia. Ehtoja sai lukioasteella lukuvuonna 1955-1956 yhteensä 31 oppilasta (25 %) ja luokalle jäi 25 oppilasta (20 %). Erityisen vaikea oli seitsemäs luokka (vastaa nykyistä lukion toista luokkaa), jolla suoraan luokalta pääsi vain joka kolmas. Hankaluuksista huolimatta lukiossa viihdyttiin: keskeyttäneitä oli lukuvuoden aikana vain kolme. Vuosikertomusten ja Väinö Kyrölän laatiman historiikin perusteella voidaan todeta, että suurin huolenaihe oli tuolloin ahtaat ja riittämättömät tilat. Sopii arvella, etteivät kasvavat pyrkijöiden määrät kouluun sinällään huolestuttaneet opettajakuntaa, joka koulun alkuaikoina oli tehnyt kovasti työtä saadakseen oppilaita houkuteltua kouluun. Oppilaita kannustettiin vaatimattomissa oloissa kulttuuriharrastuksiin. Niinpä lukuvuonna 1955-1956 järvenpääläiset menestyivät hienosti Uudenmaan ja Hämeenlinnan teiniyhdistysten kulttuurikilpailussa: ensimmäisen sijan saavuttivat Paavo Heininen pianonsoitossa, Tarja Tarsala lausunnassa ja Naim Sadik laulussa.

2. Lukion areena, koulun sydän, joka on kahvila, vapaa-aikatila, lounasravintola, itseopiskelu ja ryhmätyötila sekä koko kouluyhteisön yhteinen kokoontumis- ja juhlatila.

Luokattomuutta huipputiloissa
Tilanahtaus ja tiloista aiheutuvat toiminnalliset rajoitukset, jotka puhuttivat opettajia ja oppilaita jo 50 vuotta sitten, loppuivat kertaheitolla syksyllä 2003. Uusi ja pitkään kaivattu lukiorakennus oli valmistunut entisen Borisoffin kasvihuonerakennuksen paikalle. Lukion opiskelijamäärä ylittää tänä syksynä 900:n ja aikuislukion ja muista oppilaitoksista tulevien osa-aikaisten opiskelijoiden kanssa kokonaisopiskelijamäärä ylittää todennäköisesti tuhannen. Ylioppilaita valmistuu tänä vuonna noin 220, joista 10-20 on suorittanut myös ammatillisen tutkinnon ammattiopistossa. Lukio on luokaton, mikä merkitsee sitä, että ehtoja ei anneta eikä luokalle jätetä. Sen sijaan opiskelija voi itse nopeuttaa tai hidastaa opiskelutahtiaan niin, että minimiaika käytännössä on 2,5 vuotta ja sallittu maksimi 4 vuotta. Nopeuttajia on vuosittain muutama, mutta sen sijaan opintojen pidentämismahdollisuutta käytetään hyväksi runsaasti. Noin 10 % opiskelee täydet 4 vuotta ja 10-15 % 3,5 vuotta ja loput 75-80 % käyttävät opiskeluun perinteiset kolme vuotta. Opiskelijoille on annettu 50 vuoden takaisiin aikoihin verrattuna valtavasti vastuuta. Tätä vastuunottoa helpotetaan tarjoamalla ohjaustukea. Yleiskuva nykytilanteesta ainakin Järvenpään näkökulmasta vaikuttaa hyvältä: vetovoimaa näyttää riittävän sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudessa, koulussa viihdytään hyvin, keskeyttäminen on vähäistä ja tulostaso on pysynyt hyvänä rajusta kasvusta huolimatta. Kulttuurikaupungin perinteitä vaalitaan niin, että syksyllä 2005 aloittaa musiikkilinja ja muutaman vuoden kuluttua on tarkoitus vahvistaa samalla tavalla myös kuvataiteiden opetusta. Erilaisia vahvuuksia omaaville opiskelijoille Järvenpään lukio tarjoaa nyt loistavat mahdollisuudet.

Historiallisia yhteyksiä
Nykyisen opettajakunnan ja 1950-luvun opettajakunnan välissä on ehtinyt yksi opettajapolvi eläköityä. Ajallinen etäisyys on siten inhimillisesti katsoen pitkä, mutta henkinen yhteys säilyy ja sen säilymistä vaalitaan. Uudisrakennuksen vihkiäisissä esitettiin pitkään kateissa ja osin unohduksissakin ollut 25-vuotisjuhlakantaatti vuodelta 1953, jonka on sanoittanut Marjatta Kurenniemi ja säveltänyt Joonas Kokkonen. Uuteen rakennukseen siirrettiin Laura Järnefeltin maalaamia ensimmäisen opettajakunnan jäsenten muotokuvia, jotka on sijoitettu areenatilojen yhteyteen. Koulun alkuaikojen kiinteistä siteistä Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön muistuttaa pääaulassa oleva Eero Järnefeltin suurikokoinen ja arvokas maalaus ”Luonnos Aurora-seuraan". Maalauksen omistajat Anna-Kaisa ja Juhani Kolehmainen sijoittivat sen tiloihimme kotiseuturakkaudesta ja tietysti myös siksi, että he ovat luokkatovereita reilun 50 vuoden takaa Järvenpään yhteiskoulusta.

Oppimisen ilmapiiri
Oittisen komitean varoitukset 1950-luvulta ovat edelleen jossain määrin ajankohtaisia. Pidän hyvänä nykytilannetta, jossa sallitaan yksilölliset valinnat ja nuorison annetaan kypsytellä ratkaisujaan ilman, että on vaara törmätä ”umpiperiin”. Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus on viime vuosina kohdannut kovia muutospaineita. Opettaja on enenevässä määrä oppimisen ohjaaja ja opas tiedon valtateillä nyt, kun tietoa on kaikkien ulottuvilla ennen näkemättömällä tavalla. Tässä työssä ratkaisevia menetystekijöitä ovat vankkumaton luottamus tulevaisuuteen ja jokaisen nuoren ainutlaatuisen persoonallisuuden kunnioittaminen. Näin toimien koemme jatkavamme sitä samaa ja arvokasta työtä koulumme ensimmäisen opettajapolven viitoittamalla tiellä.

(Atso Taipale klubin jäsen 1983 lähtien)

OSA 13 PÄÄTTYY

Marjaana Rämö: PANKKITOIMINTA SUOMESSA VUOSINA 1955 JA 2005

Pankit 1950- luvulla
Astuessasi pankkisaliin vuonna 1955 aistit varmasti tulleesi johonkin erityiseen ja arvokkaaseen paikkaan. Kaupunkiympäristössä pankkisali oli avara, pankkitiski oli tummaa massiivipuuta, uutteranoloisia huolitellusti pukeutuneita pankkineitejä istui vieri vieressä, kassa ja pääkassa erottuivat keskellä pankkisalia muista, sillä heidän istumapaikkansa olivat korokkeella ja ympäröidyt lasilla, asiakkaat jonottivat suorissa riveissä pankkineitien edessä. Maaseudulla pankkikonttorit olivat pienempiä, mutta tunnelma niissäkin oli aivan omalla tavallaan erityinen ja arvokas. Pankinjohtajat eivät yleensä näyttäytyneet pankkisaleissa, mutta jos näin sattui tapahtumaan, he erottuivat muista pankkilaisista tummine pukuineen ja valkoisine kauluksineen.

Pankit 2005
Entä nyt, vuonna 2005? Pankkien salit ovat ilmeeltään hyvinkin valoisia, vaihtelevia ja sokkeloisia, osa asiakkaista jonottaa vuoroaan palvelutiskin edessä, osa istuu ja neuvottelee pankkitoimihenkilön kanssa eristetyissä palvelutiloissa, pankinjohtajat ovat helposti tavoitettavissa omissa tiloissaan. Toimihenkilöt käyvät välitöntä keskustelua asiakkaidensa kanssa.

Entiseen aikaan
Viisikymmentä vuotta sitten asiakas hoiti vain hyvin harvoja asioita pankissa, palkka saatiin rahana käteen ja merkittävä osa maksuista ja laskuista maksettiin käteisellä. Osa palkasta vietiin pankkiin säästöön ja jos maksettavaksi tuli jokin iso lasku, käytiin sitä varten raha nostamassa säästötililtä ja hoidettiin laskun maksu pankkitiskillä. Pankkisäästön määrää seurattiin pankkikirjasta, jossa merkinnät oli tehty käsin huolellisesti kirjoittaen.

1960-luvulla
Seuraavalla vuosikymmenellä eli 60-luvulla alkoi palkkojen ja eläkkeiden maksu pankkiin yleistyä. Tuttu tilanne oli, että ns. tavanomaisina palkkapäivinä ja eläkepäivinä pankeissa oli pitkät jonot. Ensin asiakas jonotti pankkivirkailijan kohdalla ja kertoi, paljonko hän halusi tililtään nostaa. Virkailija kirjoitti nostotositteen ja teki merkinnät pankkikirjaan. Seuraavaksi asiakas siirtyi jonottamaan kassalle, josta käteinen raha saatiin ja samalla hoidettiin laskujen maksamiset. Asiakkaita oli jonoissa heti aamulla, seuraava huippuhetki oli ruokatuntien aikaan puolelta päivin ja kolmas huippu ennen pankin sulkeutumista. Jonojen lyhentämiseksi tilimuotoja alettiin kehittää ja säästökirjallisen tilin oheen syntyi yksityishenkilöille käyttötili, jolla olevia varoja saattoi käyttää niin, että maksoi kaupassa ostoksensa shekillä tai maksoi laskujaan niin, että laskut jätettiin pankkiin ja pankki veloitti maksut eräpäivänä tililtä maksupalveluna.
1960-luku oli pankkitoiminnassa erityisen merkittävä siinäkin mielessä, että tuolloin elektroninen tietojen käsittely ja ns. kassapäätteet tulivat pankkitoiminnan kuvaan mukaan. Tällöin luovuttiin manuaalisista yksittäisen asiakkaan päivittäisistä nosto- ja panotapahtumien korkojen laskemisista ja näiden kirjaamisista, kirjaamiset siirtyivät tehtäväksi tietokoneilla aluksi reikäkorteilta ja seuraavassa vaiheessa magneettinauhoilta. Tuon ajan tietojenkäsittelykoneet olivat todella mahtavia ”kehruukoneita”! Myös pankkikirjan merkinnät alettiin pankkitiskillä tehdä koneellisesti kassapäätteillä. Automaation myötä tapahtui vielä eräs valtaisa mullistus 1960-luvun lopulla pankkineidin elämässä, hän saattoi alkaa ottaa Uutta Vuotta vastaan, kuten muutkin työtä tekevät. Enää ei tarvinnut jäädä Uuden Vuoden yöksi pankkiin korkoja laskemaan, kirjaamaan ja täsmäämään!

1970- luvulla
Tultaessa 70-luvulle pankkien kilpailu kiihtyi, konttoreita alkoi olla avattu vähän joka kadunkulmaan. Myös paikallispankit alkoivat rynnätä taajamiin ja vallata markkinaosuuksia lähinnä yksityisasiakassektorilla. Asiakkaat käyttivät maksuvälineenä käteisen ohella vielä shekkejä ja pankkikortit tekivät tuloaan joka pojan tilinkäyttövälineiksi. Pankkikorteilla saatoit aluksi vain nostaa käteistä pankin seinässä olevasta automaatista, mutta pikku hiljaa kortin käyttö maksuvälineenä kaupoissakin alkoi yleistyä.

1980- luvulla
Seuraavalla 80-luvulla shekkien käyttö hiipui, sen sijaan tämä vuosikymmen mullisti pankkikortin ja siihen alettiin kytkeä eri ominaisuuksia. Pankkikorttia saattoi käyttää maksuvälineenä niin kaupoissa kuin erilaisissa muissakin maksutilanteissa kuten hotelleissa, ravintoloissa, takseissa jne. Edelleen siihen sai kytkettyä pankin luotto-ominaisuuksia ja Luottokunnan luottokortti- ja maksukorttiominaisuudet. Tätä kehitystä vahvistivat voimakkaasti erilaiset tekniset ratkaisut kuten maksupäätteet, jotka pystyivät selvittämään maksutilanteessa eri korttien ominaisuudet ja niiden käyttöoikeudet sekä tekemään automaattisesti maksun edellyttämät katevaraukset pankkitililtä aikaisemmin puhelimella soittaen tehtyjen katevarausten sijaan.
Yritysasiakkaiden kannalta 1980-luvun tekninen kehitys oli erityisen merkittävää. Tuolloin alettiin pankkien kautta tarjota yrityksille erityisiä pankkiyhteysohjelmia, joiden välityksellä yritysasiakkaat saattoivat hoitaa tiliensä hallinnointia ja laskujen maksamisia ja saapuneiden tilitapahtumien seurantaa ja siirtää näitä pankkitiliensä tapahtumien tietoja muihin taloushallinnon ohjelmistoihinsa ja sitä kautta kirjanpitoonsa.

Nopeutuva muutos 1990- luvulla
Tämän vaiheen jälkeen 1990-luvulla tekninen kehitys on jatkanut etenemistään kiihtyvällä vauhdilla. Pankkikortti on kaupoissa ostoksia maksettaessa edelleen tavanomainen tilinkäyttöväline monine ominaisuuksineen. Maksupalvelu eli pankkiin jätettyjen laskujen veloittaminen tililtä eräpäivänä on hiipuva palvelun muoto. Laskut maksetaan asiakkaan tililtä joko suoraveloituksina laskuttajan toimesta tai asiakas maksaa laskunsa itse kotoaan verkkopalvelun avulla. Internet mahdollistaa myös sen, että asiakas tekee ostoksiaan suoraan internetyhteyksien välityksellä.
Tällä vuosikymmenellä otettiin myös ensimmäiset pienet askeleet kohti ”paperitonta tulevaisuutta” eli pankin tiliote ja sittemmin myös asiakkaan koneellaan tulostama tiliote hyväksytään kuittina suoritetusta maksutapahtumasta!

Pankkitoiminnot ja internet
Internet on verkkopalvelujen muodossa mullistanut pankkiasioinnin täysin. Asiakas pystyy tällä hetkellä verkkopalvelujensa kautta hoitamaan tileiltään niin laskujen maksamiset kuin tiliensä väliset siirrot, noutamaan tiliensä tiliotteet, seuraamaan erääntymässä olevia maksujaan, seuraamaan mm. Luottokunnan kautta maksuun tulossa olevia maksujaan, ylläpitämään oman taloutensa ”kirjanpitoa” jne jne. Edelleen hän voi lähettää pankkiinsa kyselyjä tai tehdä lainatarjouspyyntöjä. Eli kotimikro toimii kuin pankin kotikonttori! Suomi ja me suomalaiset olemme pankkipalvelujen kehityksen kärkimaa.

Rahamarkkinoiden muutos
Palataanpa vielä 1950-luvulle ja pankkien silloiseen rooliin. Sen ajan tilannetta voidaan kuvata sanomalla, että liikepankeilla oli vahva asema ja vahvat yhteydet yritysmaailmaan. Myös paikallispankit alkoivat merkittävästi nostaa päätään ja kasvattaa markkinaosuuksiaan yksityishenkilöpuolella. Toisen maailmansodan jälkeisen korkosäätelyn, inflaation ja lainapääomien käyttöä suosivan yritysverotuksen yhteisvaikutuksesta pankkilainoista tuli yritysten tärkein rahoituslähde. Omien pääomien osuus yritysten rahoitusrakenteessa supistui hyvin alhaiseksi, mikä merkitsi pankkiriippuvuuden ja samalla pankkien vallan kasvua. Näin Suomessakin siirryttiin mannereurooppalaiseen pankkikeskeiseen järjestelmään, jonka yhtenä ilmentymänä olivat pankkiryhmien ympärille muodostuneet yrityssfäärit.
Myös asuntoluototus oli siirtynyt pääosin talletuspankkien vastuulle. Kun luottojen kysyntä jatkuvasti ylitti tarjonnan, edellyttivät pankit laina-asiakkailtaan pitkäaikaista ennakkosäästämistä ja tämä puolestaan korosti pankkien merkitystä kotitalouksien rahoituksessa. Yksityisasiakkaan ja pankin välille muodostui tiukka side, jossa pankki oli vahvempi osapuoli ja tämä lisäsi tuolloin edelleen rahoitusjärjestelmän pankkikeskeisyyttä.
Sääntelyjärjestelmä osin purkaantui ja osin purettiin 1980-luvulla, jolloin syntyivät korkomarkkinat ja ulkomaisen pääoman tuonti vapautui. Tasapaino rahoituksen kysynnän ja tarjonnan välillä parani. Suomi siirtyi kehittyneiden rahoitusmarkkinoiden kauteen.
Liikepankkien ja paikallispankkien väliset erot hämärtyivät peruuttamattomasti ja pankkiryhmien erikoistuminen toteutui pankkikonsernien sisällä. Suuryritysten rahoitus alkoi siirtyä pääomamarkkinoille ja pankkien vastuulle jäivät pääasiallisesti yksityisasiakkaat. Pankkien ja asiakkaan välinen suhde niin yritys- kuin yksityisrahoituksessa on tasapainottunut, sillä globalisoituneilla markkinoilla ei enää ole tilaa muinoiselle säätelyjärjestelmän aikaiselle pankkimallille.

(Marjaana Rämö Järvenpään Rotaryklubin jäsen vuodesta 1998)

OSA 14 PÄÄTTYY

KUNNIAJÄSENET

Jean Sibelius

Klubimme perustamisvuonna 8.12.1955 professori Jean Sibelius täytti 90 vuotta. Hänet valittiin klubimme kunniajäseneksi. Tuolloin painatettiin 1000 kpl kaksiosaisia postikortteja, joissa toisella puolella on kuva maestrosta ja toisella puolella Ainolan kuva.

Kortteja lähetettiin n. 700 kpl ympäri maapalloa eri klubeille. Kiitoksia tuli 80 klubilta 21 eri maasta, eniten Englannista, Ranskasta ja USA:sta.

Luettelo vastausviesteistä Sibeliuksen 90v korttiin

Kunniajäsenyys jatkui säveltäjämestarin kuolemaan 20.9.1957 asti. Klubi järjesti muistotilaisuuden, jossa puhuivat Emil Erkkilä, Uuno Peusa ja Sibeliuksen perhelääkäri Vilho Laine-Ylijoki. Rovasti Väinö Mutru lausui muistosanoissaan: "Kuoleman kello on kumahtanut, lyönyt suuren ja raskaan soinnun, jonka kaiku kiirii kautta maailman. Säveltäjämestari on poissa. Suuri mies on lähtenyt, on lähtenyt suurin suomalainen ja eräs kansakuntamme elämän rikkain jakso on hänen mukanaan siirtynyt historiaan. Kun syksyn kurkiaurat kohosivat korkeuteen suunnaten matkansa kohti etelän maita, kaarsivat muutamat niistä Ainolan ylle ja yksi linnuista laskeutui alas miltei Ainolan honkien tasalle. Sataisen parvensa puolesta se viimeisen kerran tervehti suurta säveltäjämestaria, ystäväänsä. Mestari seurasi tapausta pihamaalta, heilauttaen kättään jäähyväisiksi. Oudosti loivat syksyisten metsien taa menevien lintujen siiveniskut. Ne veivät mennessään paljon, lähes kaiken ympäriltämme. Mutta jotakin jäi, jäi suurta ja katoamatonta. Jäi sävelten mittaamaton aarre, ja Ainolan kuningashongan humina, joka jatkaa soitteloaan vuodesta vuoteen ja vuosisadasta vuosisataan: "Ei lopu ihmisen työ, vaikka ihmisen aika sammuukin pois."
Rouva Liisa Tenkku soitti mestarin kappaleen "Souvenirs". Aikaisemmin perustettu stipendirahasto muutettiin Järvenpään Rotaryklubin Sibelius-stipendirahastoksi. Seuraavana vuonna Sibeliuksen syntymäpäivänä järjestettiin juhlakokous, josta sitten tulikin traditio. Rouvat ovat mukana ja yleensä myös vieraita lähiklubeista. Ensimmäisinä vuosina kokoonnuttiin Ainolaa vastapäätä olevalla Seurakuntaopistolla, myöhemmin muuallakin kunnes parina viime vuonna aloitettiin yhteistoiminta Tuusulan klubin kanssa. Tavaksi tuli ennen juhlakokousta kunniakäynti mestarin haudalla ja kukkien lähettäminen rouva Aino Sibeliukselle. Ensimmäisessä juhlakokouksessa kuultiin Vilho Laine-Ylijoen muistelmia, säveltäjä Mauri Hongiston esitelmä ja rouva Eila Hongiston laulua. Ensimmäinen Sibelius-stipendi annettiin Mauri Hongistolle, myöhempinä vuosina sen saivat järvenpääläiset musiikin opiskelijat tai esittäjät.
Säveltäjämestarin 100-vuotismuistoa vietti koko Järvenpää. Klubin juhlakokouksessa puhui ja esitti kaitafilmin Väinö Kyrölä, musiikin tarjoili pianisti Ritva Arjava. Syksyllä klubi toimitti englanninkielisen lehden, joka sisälsi veli Timo Mäkisen lyhyen kuvauksen Sibeliuksesta, värikuvan Ainolasta, kuvan veli Erkki Erosen muovailemasta Järvenpäähän sijoitetusta Sibeliuksen patsaasta sekä faksimilena "Sydämeni laulun" käsikirjoituksen alun ja säveltäjän nimikirjoituksen.

Lähes 1000 lehteä lähetettiin yksityisille klubeille, governoreille ja rotarylehdille.
Vastauksissa, joita pitkin talvea tuli aina maapallon toiselta puolelta, kerrottiin Sibelius-juhlista tai henkilökohtaisista kosketuksista suuren mestarin musiikkiin, esiintyipä vielä joukossa viittaus talvisotaamme. Presidentti laati vastauksista albumin.

OSA 15 PÄÄTTYY

Johannes Manninen
klubin perustajajäsen, valittiin kunniajäseneksi 1970 tunnustuksena erittäin aktiivisesta toiminnasta klubin hyväksi.

* * *

Vilho Laine-Ylijoki
toimi Järvenpään kauppalan- ja myöhemmin kaupunginlääkärinä. Sotiemme raskaina vuosina hän toimi rintamalääkärinä. Järvenpääläiset oppivat tuntemaan hänet sävymättömänä ja aina palvelualttiina auttajana. Vastuullisen työnsä ohella häneltä riitti aikaa myös rotarytoimintaan. Hän oli keskeisessä asemassa rotaryklubimme perustamisessa ja esimerkkinä muille jäsenille rotarin oikeasta elämänasenteesta niin ammatissaan, yksityiselämässään kuin yhteiskunnan jäsenenä. Kunnianosoituksena rotaryn hyväksi tehdystä työstä ja tavoitteiden esimerkillisestä toteuttamisesta hänet valittiin klubimme kunniajäseneksi 1976. Hänelle myönnettiin myös Paul Harris Fellow -jäsenen arvonimi.

* * *

Järvenpään Rotaryklubin kunniajäseniksi valittiin 2.11.1993 perustajajäsenet Sven-Gustaf Malmström ja Veijo Kokkonen, joille molemmille oli myönnetty myös Paul Harris Fellow -arvonimi.

Sven-Gustaf Malmström
osallistui säännöllisesti klubin kokouksiin ja niissä käytyihin keskusteluihin. Hän toimi noin 15 vuoden ajan klubille lahjoitettujen lippujen ja viirien hoitajana ja kunnossapitäjänä.

* * *

Veijo Kokkonen
on osallistunut aktiivisesti rotaryklubin toimintaan ollen aivan viime päiviin asti valmis pitämään kiinnostavia esitelmiä ja käyttämään puheenvuoroja. Tähän hänellä onkin hyvät mahdollisuudet, sillä hän toimi Iisalmesta muiden veljiensä tavoin Järvenpäähän muutettuaan Järvenpään Yhteiskoulun voimistelun opettajana 1929-1949 ja 1954-1972. Kunnallisissa tehtävissä hän on toiminut Tuusulan kunnanvaltuuston sekä Järvenpään kauppalan ja kaupunginvaltuuston jäsenenä. Tuusulan ja Järvenpään kirkkovaltuuston jäsenenä hän on toiminut vuosikausia sekä mm. Järvenpään siunauskappelin ja kirkon rakennustoimikunnan puheenjohtajana. Hän on urheiluseura Järvenpään Palon, Suomen Vähittäiskauppiasliiton Helsingin piirin ja Järvenpään Kokoomuksen kunniapuheenjohtaja sekä Järvenpään kiinteistöyhdistyksen kunniajäsen.Veijo Kokkonen on sotilasarvoltaan vääpeli ja toimi jatkosodassa tykistön laskijana ja 11 kuukauden ajan divisioonan urheilu-upseerina.

Veijo Kokkonen 95 v päivänä 7.7.2004.
Onnittelijat Jukka Virkki, Osmo Ojanen, Seppo Virtanen.

* * *

Antti Riihimaa
liittyi Järvenpään Rotaryklubiin v.1976. Hän on toiminut klubin eri tehtävissä viimeksi presidenttinä kaudella 1987-1988. Metsänhoitaja Antti Riihimaa on tehnyt elämäntyönsä Haarajoen Sahan omistajana ja kehittäjänä. Järvenpään Rotaryklubin kunniajäseneksi hänet valittiin vuonna 2002. Antti Riihimaa tunnetaan klubissamme sekä syvällisenä pohdiskelijana että tarvittaessa seurallisena rotaryhengen luojana.

* * *

Erkki Aalto
on liittynyt Kaskisten Rotaryklubiin jo 1954, vuotta aikaisemmin, kun Järvenpään Rotaryklubi on perustettu. Kaskisten, Vaasan, Tuiran ja Haapajärven Rotaryklubien kautta hän on tullut Järvenpään klubin jäseneksi vuonna 1979. Kihlakunnantuomari Erkki Aalto on toiminut koko työelämänsä ajan oikeuslaitoksen eri tehtävissä. Erkki Aalto valittiin Järvenpään Rotaryklubin kunniajäseneksi vuonna 2003. Erkki Aalto on käyttänyt klubissa lukemattomia asiantuntevia puheenvuoroja. Hän on myös yli viidenkymmenen rotaryvuoden kokemuksella tuonut klubiimme hyvällä huumorilla höystettyä rotaryhenkeä ja –tietoa, joka on ollut klubille arvokasta.

OSA 16 PÄÄTTYY