KOTEJA LAPSILLE - EI LASTENKOTEJA

Idean isä ja "laitossairaus"

Herman Gmeiner oli opiskelemassa lääketiedettä Innsbruckissa, Itävallassa, kun hän ensi kerran huomasi sen kurjuuden, jossa orvot ja hylätyt lapset elivät. Tämä tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Lapset olivat erilaisissa hoitoloissa eikä heillä ollut mitään aineellista puutetta. Mutta silti he eivät viihtyneet.

Müncheniläinen lastenlääkäri prof. Pfaundler luonnehti tämän mielenlaadun "laitossairaudeksi", lasten elämänhalu näivettyi rakkauden puutteesta.

Onpa laitos kuinka hyvä tahansa, se ei ole lapselle luonnollinen kasvuympäristö. Se pirstoo lapsen luonnollisen, eheän maailman. Varttuneemmat lapset erotetaan nuoremmista, pojat tytöistä. Leikkikentät, koulut sijaitsevat usein saman laitoksen suojissa, erillään muusta maailmasta. Jotakin puuttui: kodin lämpö, äidin rakkaus, mahdollisuus ihmissuhteiden solmimiseen.

Ratkaisu laitossairauteen

Herman Gmeiner keksi ratkaisun: Oli löydettävä tehtävän sopiva nainen, rakennettava hänelle talo ja annettava lapsikatras hänen huostaansa, 8 tai 9 eri-ikäistä lasta, poikia ja tyttöjä. Vuonna 1949 (esitelmän pitoaikana 20 v. / nyt 50 v.) sitten Gmeiner avasi ensimmäisen kotinsa, joka sijaitsee vuorenrinteellä pienen Imstin kaupungin yläpuolella Tyrolissa. Nyt siellä on kokonainen pieni kylä, johon kuuluu 19 taloa.

Jokaisessa talossa asuu äiti 8 tai 9 lapsen kanssa. Nykyään Itävallassa, jossa joka kolmas perhe on SOS-lapsikylän kannattajajäsenenä - on 9 tällaista kylää, Ranskassa 9, Saksassa 12. yhteensä 60 kylää on toiminnassa tai rakenteilla yhteensä 25 maassa.

Niiden toimintaa tukee 2 miljoonaa jäsentä eri maiden SOS-lapsikylä yhdistyksissä. Tällaisessa lapsikyläperheessä pyritään määrätietoisesti välttämään eristeisen laitoksen luonnetta. Lapset käyvät tavalliseen tapaan koulua, käyvät kirkossa muun seurakunnan kanssa, kisailevat leikkikentillä kaupungin muiden lasten kanssa. Lapsikylä-äiti hoitaa taloutta samaan tapaan kuin leski, joka on jäänyt yksin vaatimattomaan kotiin suuren lapsijoukon kanssa.

SOS-lapsikyläajatus tulee Suomeen

Keväällä 1962 johtaja Albin Gebhardt, eläkkeelle siirtynyt viipurilainen liikemies, sai kuulla SOS-lapsikylästä Itävallasta saapuneita opiskelijoilta. Hän kiinnostui asiasta, matkusti tapaamaan SOS-kylän perustajaa, tri Herman Gmeineriä ja toi lapsikyläaatteen Suomeen.

Johtaja Gebhardt lahjoitti n. 2 hehtaarin maa-alueen tulevalle SOS-lapsikylälle Espoon Laajalahdesta, läheltä Helsinkiä. Ensimmäinen rakennus valmistui tammikuun 15.päivänä 1966. Sen valmistumista jouduttivat Suomen kansan myötätuntoinen kannatus ja tämänlaatuisen avun tarve maassamme. Se on Pohjoismaiden ainoa SOS-lapsikylä. Ensimmäisessä talossa on 2 kotia, Ainola ja Mummila. Niissä asuu 17 lasta ja 2 äitiä.

Kansan karttuisa käsi

Pitää paikkansa vanha suomalainen sananlasku: "Kansan käsi on karttuisa." Kun kolmen kodin taloa ryhdyttiin rakentamaan, oli rakennusrahastossa varat yhtä kotia varten ja rakennuksen ollessa harjakorkeudessa ystävien karttuisa käsi oli tuonut varat jo kolmea kotia varten. Jokaisen uuden kodin sisustuksesta ovat huolehtineet huonekaluliikkeet, puusepäntehtaat, tekstiilialan liikkeet, sähköliikkeet, rakennusliikkeet ym. sekä lukuisat yksityiset. Miltei kaikki tarvittava sisustus on tullut lahjoituksina.

Toiminta laajenee

Nyt on Laajalahdessa 5 SOS-kotia: Helmelä, Haakila ja Leijonakoti valmistuivat jouluksi -68. Lasten lukumäärä on yhteensä 32.

Viime marraskuun puolivälissä SOS-lapsikylä sai rakennusluvan kolmelle viimeiselle kodille ja yhteistalolle. Rakennusten pohjien kaivaminen aloitettiin välittömästi. Tulevan kesäkuun lopussa on siten yhteensä 8 kotia, jotka antavat suojan 72 lapselle ja yhteistalossa tilat kylänjohtajan ja muun henkilökunnan asuntoja varten sekä lastentarhatilat.

SOS-lapsikylän tukijoukot

Suomen SOS-lapsikyläyhdistyksellä on jo yli 28 000 kannattajajäsentä. Yhdistys toimii vapaaehtoisuuden pohjalla, sillä kaikki sen toimet, mm. toiminnanjohtajan, kirjanpitäjän, sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävät ovat ns. kunniavirkoja. Yhdistyksen tulot tulevat pääasiassa sen kannattajajäseniltä.

Postimerkit ovat olleet usean pienen ja isomman paketin sisältönä. Jatkuvasti kasvaa postimerkkien määrä SOS-lapsikylässä. Niiden myynnillä kartutetaan Suomen ensimmäisen SOS-lapsikylän rakennusrahastoa. SOS-lapsikylä ottaa kiitollisuudella vastaan sekä ulkomaiset että kotimaiset merkit. - Pyydän keskuudessamme suorittaa postimerkkikeräyksen SOS-lapsikylän hyväksi esim. tämän kuukauden aikana.

Syyskuussa kävi Suomessa SOS-Kinderdorf Internationalin päämajan edustajat, Wienistä, luovuttamassa varat Skandinavia-kotia varten. Se on Tanskan, Norjan ja Ruotsin SOS-lapsikyläystävien yhteislahjoitus.

Useat teiniyhdistykset ovat alkaneet nähdä SOS-lapsikylätyössä mahdollisuuksia nuorillekin - jopa hyvinkin suuren huomion kiinnittämiseen.

SOS-lapsikylärahastoa kartutetaan monilla eri muodoilla. Metsästäjät Kouvolasta lähettivät viime syksynä salametsästäjältä perimänsä sopimussakon 50 mk.

Joulun herkutteluista lisäkiloja saaneet maksoivat sakkoa SOS-lapsikylälle 250 mk, kun Pohjois-Haagan Lions-klubi punnitsi jäsenensä. Tämä lienee hauskimpia ideoita, joilla SOS-aatetta on maassamme tuettu.

SOS-Lapsikylän "Kuulumisia" -lehti painetaan kirjapainossamme neljänä numerona vuodessa 100 000 kpl:een painoksena. Henkilöautollamme kuljetamme ne lapsikylään. Näin olen joutunut vuosien kuluessa seuraamaan tämän alkuaan uskomattomalta tuntuvan yrityksen toteutumista ja kehitystä. Johtaja Gebhardtin lannistumaton optimismi on herättänyt ihailua ja hänen omakohtainen työnsä vaivojaan ja askeleitaan säästämättä ja laskematta on ollut esimerkillistä. Alusta alkaen on valtava lehtimääräkin, joka lähetetään mm. kaikille kannattajajäsenille, postitettu ilmaisella työvoimalla. Toisin sanoen johtaja Gebhardt rouvansa kanssa ja välillä joku asiaan innostunut naapuri tai sukulainen on ollut auttamassa. Nykyisin jo löytyy auttajia kodin omista jäsenistä.

Kuinka voimme auttaa SOS-Lapsikylän lapsia?

Kannatusmaksu on 90 penniä vuosineljännekseltä. Sen voi suorittaa lehden muakana olevalla tilillepanokortilla joka käytännöllisistä syistä liitetään jokaiseen lehteen.

Kaikki Suomessa maksetut kannatusmaksut tulevat yksinomaan Suomen SOS-Lapsikylän rakentamiseen ja ylläpitoon.

Jos haluamme tehdä enemmän, niin voimme ryhtyä kummiksi SOS-Lapsikylälapselle. Kummilahja käsittää kuukausittain suoritettavan 20 mk rahasumman lapsikylässä elävän lapsen ylläpitokustannukseen. Se on vapaaehtoinen. Kummilla on oikeus lopettaa sen maksaminen milloin tahansa.

------------------

Idean vastaanotto klubissa

Rotaryklubin kokouspöytäkirja 13.1.1970 kertoo esitelmän jälkeisestä keskustelusta seuraavaa:

"Veli Lehtikarin esitelmän jälkeen mainitsi veli Kokkonen, että SOS-lapsikylä on järvenpääläisille tavallista tutumpi sen takia, että lapsikylän hallituksen puheenjohtaja kauppaneuvos Ensio Kukkataival on järvenpääläisen J.B.Helinin tyttärenpoika. J.B.Helin asui aikanaan Vanhan Valtatien varrella lähellä Sorrontien risteystä. Kokkosen puheenvuoron jälkeen veli Grenman esitti, että Rotaryklubi jossakin muodossa avustaisi SOS-lapsikyläajatusta. Asia jätettiin johtokunnalle."