50v-historiikki-osa13

MAAILMAN MUUTTUMINEN KLUBIN 50 TOIMINTAVUODEN AIKANA

Kun Järvenpään Rotaryklubi v.1955 perustettiin olivat sekä kieli, tavat että yhteiskunta kovin erilaiset kuin tänään.

Kun historiikin eri aikakausia koskevat osat ovat alkuperäistä tekstiä, havaitaan vanhempien tekstien juhlahtava hiukan topeliaaninen tyyli, joka vielä 1950- ja 1960-luvuilla oli vallitseva. Samoin vanhojen valokuvien ja vanhimpien veljien kertomukset alkuaikojen vuosijuhlista pukuineen ja tapoineen tuovat mieleen mennyttä aikaa.

Haikeutta tuntien voimme todeta, että klubin perustajasukupolvi on liukunut pois keskuudestamme. Klubimme charter- ja kunniajäsen Veijo Kokkonen (96 v) oli keskuudessamme kauimmin (kuoli 2005) ja häntä saamme kiittää lukuisten kertomusten, tietojen ja valokuvien säilymisestä jälkipolville.

Olemme halunneet osoittaa yhteiskunnan suurta muutosta klubimme 50-toimintavuoden aikana. Näiltä toimialoilta on klubissamme ollut useita jäseniä lähes koko toimintamme ajan. Seuraavassa kirjoituksissa nykyiset klubimme jäsenet kuvailevat muutosta omalla luokitealallaan. Toki kaikissa muissakin klubimme rotaryluokitteissa on tapahtunut valtavia muutoksia, mutta nämä esimerkinomaiset kirjoitukset kuvaavat hyvin tapahtuneen muutoksen suuntaa.

Nahkalinna, jossa Järvenpään yhteiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1928

Atso Taipale: NAHKALINNASTA UUDEN LUKION AREENALLE
Karsinnasta kilpailuun oppilaista
Sodasta toipuvassa Suomessa syntyi ennennäkemätön innostus lasten kouluttamiseen. Oppikoululaisten määrä kolminkertaistui kymmenessä vuodessa 1945-1955. Myös lukio-opintoja halusi opiskella entistä useampi. 1950-luvun puolivälissä noin 10 % ikäluokasta aloitti lukio-opinnot ja heistä noin 75 % jatkoi opintojaan valkolakkiin saakka. Vuotuinen ylioppilaiden määrä 50-luvun alkuvuosina oli noin 5000 ja vuosikymmenen loppuun mennessä määrä oli kaksinkertaistunut.

Kasvu hirvitti kouluviranomaisia, jotka pelkäsivät oppilastulvan hautaavan alleen lukion perimmäisen tehtävän. Silloisen kouluhallituksen pääjohtajan R.H. Oittisen johtama komitea etsi kuumeisesti keinoja kasvun hillitsemiseen. Komitea totesi mm. että ”oppilaiden kannalta on riittämättömin edellytyksin tapahtuva lukiossa opiskelu epätarkoituksenmukaista, koska huonon edistymisen helposti aiheuttamat huonommuuden tunteet pyrkivät vahingoittamaan heidän yleistä kehittymistään”. Komitea korosti lisäksi ”varovaisuutta älyllisten toimintojen kehittämisessä” ja ”riittävän kypsyyden” tärkeyttä, sillä ”liikarasitus saattaa johtaa oppilaan väärään asennoitumiseen ja siten vaurioittaa hänen persoonallisuutensa kokonaiskasvua”. Komitea ehdotti mm. lukion pääsykokeita ja kouluhallitus opasti erilaisin ohjekirjein rehtoreita ja opettajakuntia huolenpitoon oppilasaineksen ja tulosten tasosta.

Lukion suosion kasvu
Lukiolaisten määrän kasvu kiihtyi varsinaisesti 1960-luvulla. Nyt voidaan sanoa, että tähän kasvuun ei oltu valmistauduttu riittävästi. Pätevistä opettajavoimista oli kova pula ja jossakin vaiheessa luokalle jättöjen, ehtojen ja keskeytysten määrä kasvoi sellaisiin mittoihin, että Oittisen komitean maalailemat uhkakuvat kouluepäonnistumisten seurauksista saattoivat toteutua. Valtava muutos työelämässä, kaupungistuminen ja tietoyhteiskunnan esiinmarssi ovat muuttaneet sittemmin koko koulutuksen merkityksen. Koulutusvaateet ovat kasvaneet ja myös lukiopaikkojen mitoituksessa on lähdetty siitä, että jokaisella halukkaalla on mahdollisuus suorittaa lukio-opintoja. Tällä hetkellä yli puolet ikäluokasta suorittaa ylioppilastutkinnon. Lisäksi vuotuinen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkamäärä ylittää 19-vuotiaiden ikäluokan koon. Karsinnasta olemme siirtymässä rajuun kilpailuun opiskelijoista. Ikäluokat pienenevät ja väki keskittyy maakuntakeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle. Edessä on lähivuosina monien opinahjojen lakkauttaminen ja aloituspaikkamäärien laskeminen.

Nahkalinna ja vanha rehtori väistyvät
Järvenpään yhteiskoulu oli aloittanut vuonna 1928 kannakselta tuodussa huvilassa ”Nahkalinnassa” rehtori Vihtori Raevuoren johdolla. Rehtori Raevuori jäi eläkkeelle 1953 ja samana vuonna purettiin myös Nahkalinna, josta saatuja lautoja käytettiin vahtimestarin asunnon rakentamisen. Raevuori jatkoi vielä kymmenkunta vuotta legendaarisena pikakirjoituksen tuntiopettajana. Koulun johtoon asettui Väinö Kyrölä. Järvenpään yhteiskoulun ensimmäinen opettajapolvi eli klubimme perustamisen aikoihin ”parasta miehuuttaan”. Pätevän opettajakunnan sitoutumista kuvastaa se, että
monet heistä olivat koulun palveluksessa koko työuransa pisimmillään lähes 40 vuotta.

Klubin perustajajäseniin kuuluivat voimistelunopettaja, lehtori Veijo Kokkonen (1955) ja myöhemmin mukaan kutsuttiin rehtori Väinö Kyrölä (1958) ja lehtori Erkki Kolehmainen (1964). Oppilasluettelosta löytyy monien nykyisten ja entisten rotarien nimiä. Koulurakennuksen viides laajennus oli toteutettu ja uuden laajennuksen suunnittelu aloitettiin välittömästi. Hakijoita kouluun riitti: ensimmäiselle luokalle pyrki reilusti kaksinkertainen määrä siihen nähden mitä voitiin ottaa sisään. Lähialueella oli jo aloittanut Mäntsälän yhteiskoulu ja Tuusulaan perustettiin myöhemmin kolme lukiota: Tuusulan yhteiskoulu (Hyrylä), Jokelan yhteiskoulu ja Kellokosken yhteiskoulu. Näistä erityisesti kaksi viimeksi mainittua toimivat alun alkaen ”varaventtiileinä” tilanahtauden kanssa kamppailevalle Järvenpään koululle.

Kokonaisoppilasmäärä oli tuolloin noin 600, joista lukioasteella oli 125. Kevään ylioppilastutkinnossa hyväksyttiin 24 abiturienttia. Ehtoja sai lukioasteella lukuvuonna 1955-1956 yhteensä 31 oppilasta (25 %) ja luokalle jäi 25 oppilasta (20 %). Erityisen vaikea oli seitsemäs luokka (vastaa nykyistä lukion toista luokkaa), jolla suoraan luokalta pääsi vain joka kolmas. Hankaluuksista huolimatta lukiossa viihdyttiin: keskeyttäneitä oli lukuvuoden aikana vain kolme. Vuosikertomusten ja Väinö Kyrölän laatiman historiikin perusteella voidaan todeta, että suurin huolenaihe oli tuolloin ahtaat ja riittämättömät tilat. Sopii arvella, etteivät kasvavat pyrkijöiden määrät kouluun sinällään huolestuttaneet opettajakuntaa, joka koulun alkuaikoina oli tehnyt kovasti työtä saadakseen oppilaita houkuteltua kouluun. Oppilaita kannustettiin vaatimattomissa oloissa kulttuuriharrastuksiin. Niinpä lukuvuonna 1955-1956 järvenpääläiset menestyivät hienosti Uudenmaan ja Hämeenlinnan teiniyhdistysten kulttuurikilpailussa: ensimmäisen sijan saavuttivat Paavo Heininen pianonsoitossa, Tarja Tarsala lausunnassa ja Naim Sadik laulussa.

2. Lukion areena, koulun sydän, joka on kahvila, vapaa-aikatila, lounasravintola, itseopiskelu ja ryhmätyötila sekä koko kouluyhteisön yhteinen kokoontumis- ja juhlatila.

Luokattomuutta huipputiloissa
Tilanahtaus ja tiloista aiheutuvat toiminnalliset rajoitukset, jotka puhuttivat opettajia ja oppilaita jo 50 vuotta sitten, loppuivat kertaheitolla syksyllä 2003. Uusi ja pitkään kaivattu lukiorakennus oli valmistunut entisen Borisoffin kasvihuonerakennuksen paikalle. Lukion opiskelijamäärä ylittää tänä syksynä 900:n ja aikuislukion ja muista oppilaitoksista tulevien osa-aikaisten opiskelijoiden kanssa kokonaisopiskelijamäärä ylittää todennäköisesti tuhannen. Ylioppilaita valmistuu tänä vuonna noin 220, joista 10-20 on suorittanut myös ammatillisen tutkinnon ammattiopistossa. Lukio on luokaton, mikä merkitsee sitä, että ehtoja ei anneta eikä luokalle jätetä. Sen sijaan opiskelija voi itse nopeuttaa tai hidastaa opiskelutahtiaan niin, että minimiaika käytännössä on 2,5 vuotta ja sallittu maksimi 4 vuotta. Nopeuttajia on vuosittain muutama, mutta sen sijaan opintojen pidentämismahdollisuutta käytetään hyväksi runsaasti. Noin 10 % opiskelee täydet 4 vuotta ja 10-15 % 3,5 vuotta ja loput 75-80 % käyttävät opiskeluun perinteiset kolme vuotta. Opiskelijoille on annettu 50 vuoden takaisiin aikoihin verrattuna valtavasti vastuuta. Tätä vastuunottoa helpotetaan tarjoamalla ohjaustukea. Yleiskuva nykytilanteesta ainakin Järvenpään näkökulmasta vaikuttaa hyvältä: vetovoimaa näyttää riittävän sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudessa, koulussa viihdytään hyvin, keskeyttäminen on vähäistä ja tulostaso on pysynyt hyvänä rajusta kasvusta huolimatta. Kulttuurikaupungin perinteitä vaalitaan niin, että syksyllä 2005 aloittaa musiikkilinja ja muutaman vuoden kuluttua on tarkoitus vahvistaa samalla tavalla myös kuvataiteiden opetusta. Erilaisia vahvuuksia omaaville opiskelijoille Järvenpään lukio tarjoaa nyt loistavat mahdollisuudet.

Historiallisia yhteyksiä
Nykyisen opettajakunnan ja 1950-luvun opettajakunnan välissä on ehtinyt yksi opettajapolvi eläköityä. Ajallinen etäisyys on siten inhimillisesti katsoen pitkä, mutta henkinen yhteys säilyy ja sen säilymistä vaalitaan. Uudisrakennuksen vihkiäisissä esitettiin pitkään kateissa ja osin unohduksissakin ollut 25-vuotisjuhlakantaatti vuodelta 1953, jonka on sanoittanut Marjatta Kurenniemi ja säveltänyt Joonas Kokkonen. Uuteen rakennukseen siirrettiin Laura Järnefeltin maalaamia ensimmäisen opettajakunnan jäsenten muotokuvia, jotka on sijoitettu areenatilojen yhteyteen. Koulun alkuaikojen kiinteistä siteistä Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön muistuttaa pääaulassa oleva Eero Järnefeltin suurikokoinen ja arvokas maalaus ”Luonnos Aurora-seuraan". Maalauksen omistajat Anna-Kaisa ja Juhani Kolehmainen sijoittivat sen tiloihimme kotiseuturakkaudesta ja tietysti myös siksi, että he ovat luokkatovereita reilun 50 vuoden takaa Järvenpään yhteiskoulusta.

Oppimisen ilmapiiri
Oittisen komitean varoitukset 1950-luvulta ovat edelleen jossain määrin ajankohtaisia. Pidän hyvänä nykytilannetta, jossa sallitaan yksilölliset valinnat ja nuorison annetaan kypsytellä ratkaisujaan ilman, että on vaara törmätä ”umpiperiin”. Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus on viime vuosina kohdannut kovia muutospaineita. Opettaja on enenevässä määrä oppimisen ohjaaja ja opas tiedon valtateillä nyt, kun tietoa on kaikkien ulottuvilla ennen näkemättömällä tavalla. Tässä työssä ratkaisevia menetystekijöitä ovat vankkumaton luottamus tulevaisuuteen ja jokaisen nuoren ainutlaatuisen persoonallisuuden kunnioittaminen. Näin toimien koemme jatkavamme sitä samaa ja arvokasta työtä koulumme ensimmäisen opettajapolven viitoittamalla tiellä.

(Atso Taipale klubin jäsen 1983 lähtien)

paluu hakemistosivulle jatkuu